Lajit

Lajit

AC:ssa pelataan pääasiassa ihmisillä ja haltioilla, sillä pelin juoni perustuu näiden lajien väliseen valtataisteluun. Myös muita lajeja löytyy hahmovalikoimasta. Pelissä ei ole hahmorajaa, kunhan kaikilla hahmoillaan vain pelaa aktiivisesti. Uuden hahmon voi tehdä heti kun siltä tuntuu.

On sallittua luoda hahmolleen lemmikiksi tavallisen eläimen sijasta jokin maaginen eläin, esim. aarnikotka, mutta näillekkin on kirjoitettava jonkinlainen ulkonäkö-ja luonnekuvaus. Muistahan, että AyselChimassa lohikäärmeet ovat ihmisiä viisaampia olentoja, jotka ovat eläneet jo vuosisatoja omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Lohikäärmettä ei voi siis pitää lemmikkinä. Jos haluat hahmollesi mahtavan maagisen ratsun, suosittelen aarnikotkaa.

Lajien risteytymisestä

Ihmiset, haltiat ja kääpiöt ovat kaikki samaa lajia niin, että he kaikki voivat saada lisääntymiskykyisiä lapsia keskenään. Ihmisen ja haltian risteytystä kutsutaan puolihaltiaksi ja haltian ja kääpiön risteytystä menninkäiseksi. Lajit eivät sekoitu loputtomasti, vaan kun henkilön perimässä on yli puolet jotain lajia, hänestä tulee sen lajin edustaja. Esimerkki: jos ihmisen ja haltian risteytys, puolihaltia, saa lapsen täysverihaltian kanssa, lapsesta tulee haltia. Lapsen perimä on tällöin 3/4 haltiaa (puolihaltian vanhemmat: ihminen + haltia, haltian vanhemmat: haltia + haltia), joka on yli puolet, eli näinollen haltiageenit muuttuvat dominoiviksi ja lapsesta tulee kaikin puolin täysi haltia. Tällä logiikalla nämä kolme ihmismäistä rotua eivät siis koskaan sulaudu toisiinsa, vaan pysyvät omina lokeroinaan.

Hahmojen ikääntymisestä

Magia lisää hahmon odotettua elinaikaa, sillä fyysinen keho ei pääse vanhenemaan niin paljon magian virran antaessa sille lisäenergiaa. Maagisempien olentojen eli haltioiden ja lohikäärmeiden elinodote on siis jo perusoletukseltaan pidempi kuin muiden lajien. Magiaa taitavat ihmisetkin voivat siis elää runsaasti pidempään kuin he normaalisti tekisivät. Ihmiset, kentaurit, kääpiöt ja hukat ikääntyvät kaikki kuten ihmisetkin, eli n. 20-vuotias on aikuinen. Haltiat ja merihaltiat ovat tässä ainoa poikkeus: he ikääntyvät fyysisesti puolet hitaammin, eli 20-vuotias on vielä lapsi ja n. 40-vuotias on vasta aikuinen.

Kertauksena vielä;

  • Pelattavat lajit ovat ihmiset, haltiat, kentaurit, demonit, merihaltiat eli vetehiset (ns. ’merenneidot’), kääpiöt eli vuorehiset, lohikäärmeet ja hukat.
  • Hahmorajaa ei ole.

AyselChiman maailmasta löytyy tietenkin aivan tavallisia eläimiä, mutta myös monia muita erikoisempia tuttavuuksia, kuten yksisarvisia, feenixlintuja, nymfejä sekä aarnikotkia. Näillä lajeilla ei toistaiseksi voi pelata, mutta niiden pelattavuutta voidaan miettiä uudelleen jos halukkutta löytyy. Nykyiset lajit kuitenkin riittänevät toistaiseksi.

Ihmiset

Takaisin ylös ↑humie_pieniOminaista: Ihmiset ovat Aysian yleisimpiä asukkeja, ja Barcel on heidän valtakuntaansa. Heidän ulkonäkönsä määräytyy asuinpaikan ja sukujuurten mukaan; etelässä on tummaihoisia ja pohjoisempana vaaleaihoisia ihmisiä. Itse Aysel auttoi aikojen alussa ihmislajia elämisen alkuun ja opetti näille periksiantamattoman, rohkean ja työhön tarttuvaisen luonteen. Ihmiset ovat valmiita panemaan toimeksi ja puolustamaan toisiaan ja koko Aysiaa kaikkia mahdollisia uhkia vastaan.

Ihmiset palvovat lähes poikkeuksetta Ayselia ja suurin osa Ayselin luostareiden ja temppelin papeista ja papittarista on ihmisiä, joten ihmiset ovat tärkeässä uskonnollisessa asemassa. He ovat Ayselin rakastama ahkera kansa, joka puolustaa oikeudenmukaisuutta ja rauhaa epäitsekkäästi.

Magiaa osaavien hahmojen kohdalla ikääntyminen hidastuu ja tällaiset ihmiset voivat hyvinkin elää jopa 200-vuotiaiksi.

Barcelin puolella vaikustusvaltaisimmat henkilöt, eli ylimykset, aateliset ja Ayselin papit, ovat useimmiten ihmisiä. Isirionin puolella nämä paikat ovat useammin valikoituneet haltioille.

Alkuperä

Ihmiset ovat Aysian alkuperäislajeja ja kehittyneet omaksi lajikseen Ayselin siunauksen alla.

Ihminen hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Kaikki mikä on luonnollista ihmisille.

Ei sallittua:

  • Räikeästi punatukkaisia vainotaan demoneihin kiinnittyneinä noitina.

Haltiat

Takaisin ylös ↑metsahaltia_pieniIkä: Elävät n.300v

Ulkonäkö: Haltiat ovat ulkonäöltään luisevampi ja sirompi versio ihmisistä. He ovat yleensä suhteellisen pitkiä ja omaavat laihan, jopa sairaalloisen ruuminrakenteen. Fyysisessä voimassa haltiat häviävät selvästi ihmisille ja tämän myötä haltioiden taistelutapakin on kehittynyt suosimaan enemmänkin nopeutta kuin raakaa voimaa. Tärkein ihmisistä erottava piirre haltioilla on suipot korvat.

Tavalliset haltiat jaetaan kahteen rotuun; hieman ihmismäisempiin ja vahvempiluisempiin metsähaltioihin ja ylhäisiin, kauniisiin hopeahaltioihin. Tämän lisäksi on vielä mustahaltioita, joiden ihonväri on nimensä mukaisesti tumma. Hiustenväri mustahaltioilla on yleensä musta tai hopea, mutta myös muita värejä löytyy. Mustahaltiat omaavat haltiamaiset suipot korvat, mutta ovat ruumiinrakenteeltaan rotevimpia kaikista haltioista ja näinollen lähimpänä ihmistä.

Haltioiden keskuudessa laiha ja siro ruumiinrakenne on ihannoitu, eikä haltianaisille kasvaisikaan pyöreitä muotoja, vaikka he kuinka haluaisivat. Parta ei myöskään ole muodissa ja se nähdään täysin ihmisten juttuna. Myöskään kiharaa tai sotkuista tukkaa ei pidetä haltian arvolle sopivana.

Haltiat elävät pitkään, mutta he myös kasvavat muita hitaammin. Yleisesti voidaan sanoa että haltiat kasvavat aikuiseksi kaksi kertaa hitaammin kuin ihmiset. Esimerkiksi kymmenenvuotias haltia on fyysesti viisivuotian tasolla; kaksikymmenvuotias taas kymmenenvuotiaan tasolla, ja vasta 40-vuotias haltia näyttää aikuiselta. Haltiat myös säilyttävät nuorekkaan ulkonäkönsä pidempään; heidän ruumiinsa alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä vasta kun he täyttävät 250 vuotta. Sitä vanhemmat haltiat alkavat näyttää vanhuksilta ja esimerkiksi he menettävät kykynsä jatkaa sukuaaan. Haltioiden kulttuuri kannustaa hitaaseen kasvamiseen ja lapsille opetetaan huolellisesti käytöstapoja, haltiahistoriaa ja taidetta vielä siinä vaiheessa kun ihmiset saavuttavat jo aikuisuuden ja ryhtyvät tekemään kokopäiväistä työtä.

Ominaista: Haltiat ovat yleisesti hyvin ylpeää kansaa ja pitävät itseään selvästi muita rotuja jalompina ja ylväämpinä. Varsinkin hopeahaltioiden keskuudessa on vallalla käsitys haltioiden ylivoimaisuudesta kaikkiin muiden nähden. He haluavat pitää koko Isirionin valtion vain haltioiden asuttamana ja suhtautuvat ihmisiin jopa halveksivasti.

Kaikki toiset haltiat eivät luettele mustahaltioita haltioiksi ollenkaan, johtuen heidän ihmismäisestä ulkonäöstään ja tummasta, haltioiden valtavirrasta poikkeavasta ihonväristään. Mustahaltioiden päälle lankeaa epäluuloja myös muiden rotujen osalta; maailman pahimmat rikollisjärjestöt ja merirosvomiehistöt koostuvat mustahaltioista, ja heidän sanotaan olevan syypäitä milloin mihinkin historian ikävään tapahtumaan. Ikävät juorut yhdistettynä mustahaltioiden harvalukuisuuteen ja poikkeavaan ulkonäköön ovat syypäitä valtavien ennakkoluulojen kehittymiseen.

Varsinkin Isirionin metsien turvallisessa lintukodossa asuvat haltiat ovat ihmisiin verrattuna naiiveja. He eivät usko, että maailmassa voisi olla pahutta, tai että mikään voisi rikkoa haltioiden ikiaikaikaista rauhaa ja perinteitä. He pitävät ihmisiä barbaarisina ja tavoiltaan yksinkertaisina; ihmisen suurimmat huvit juopottelu ja mekastus eivät ole haltioiden mieleen. Haltioiden maltillisuus ja hienostuneisuus näkyy esimerkiksi heidän tavassaan lähestyä vastakkaista sukupuolta; haltiamiehet hurmaavat neidon runoilla, romanttisuudella ja ruusuilla. Pelkkä irstas virnistys ja vihjailu omista eduista ei saa haltiaa syttymään. Haltiat arvostavat hyviä viinejä, taidetta, kirjallisuutta ja filosofiaa. Haltioille perhe-elämä ei ole tärkeysjärjestyksen etupäässä, ja monet haltiat jättävätkin lapset täysin hankkimatta. Jos jälkikasvua kuitenkin tulee, määrä on yleensä vähäinen. Haltioiden libido on muita kaksijalkaisia pienempi, eivätkä he kuluta paljoa aikaa kumppanin metsästämiseen. Vuosisatoja kestävät syvät ystävyyssuhteet ovat haltioiden keskuudessa yleisempiä kuin romanttiset suhteet.

Yleisesti ottaen luonto on todella tärkeä ja läheinen asia haltioille. Monet metsähaltiat ovat omistaneet elämänsä täysin luonnonmukaiselle elämäntavalle ja heidän tietonsa siitä ovatkin suuret. Paras paikka siis löytää tieto mihin tahansa kasvi- tai eläinkuntaan liittyvästä asiasta onkin käydä jossain metsähaltioiden kirjastossa.

Haltiat eivät ole niin kuumapäisiä kuin pyöreäkorvaiset naapurinsa, mutta haltian vihan roihahtaessa se voi kestää sukupolvelta toiselle. Taistellessaan haltiat käyttävät hyväkseen nopeuttaan ja pitkän ikänsä mukana tuomia mahdollisuuksia pitkästä kouluttautumisesta. Koska haltiat ovat synnynnäisesti maagisia olentoja, heillä on myös suuremmat mahdollisuudet magiataitojen kehittämiseen.

Mustahaltiat

Ulkonäkö: Mustahaltiat ovat tavallisia haltioita hieman rotevampia ja heillä on nimensä mukaisesti tumma tai musta iho. Heidän silmänsä ovat useimmiten punaiset ja hiuksensa värittömät: joko mustat, harmaat tai hopeiset.

Historia: Jo ensimmäisen demonisodan aikaan haltioiden joukossa tapahtui kahtiajakoa. Osa haltioista huomasi kuinka omahyväistä luonnetta heidän kansansa kehitteli. Haltiarotu ei halunnut osallistua demonisotaan – ei siksi, että he eivät uskoneet pärjäävänsä, vaan siksi, etteivät halunneet tehdä mitään uhrauksia Aysian hyväksi. Muista erkaantuva haltiajoukko halusi vaikuttaa maailman kulkuun ja olla sen täysvaltaisia jäseniä omissa saleissaan piileskelyn sijasta. He kirosivat oman kansansa, kielsivät haltioiden jumalan jättäen tämän avun ja suojeluksen. Jos kerran haltiana oleminen tarkoitti tällaista omahyväisyyttä, he eivät halunneet elää haltiaelämää!

Etelään päin muista haltioista eronneen joukon löysi pian pimeyden demonijumala Rothteni. Hän oli saanut itse Chimalta tehtävän pitää huolen siitä, että pimeyttä riittäisi demoneille sikiämispaikaksi. Rothteni huomasi ilman suojelusta kulkevat haltiat ensimmäisenä ja saikin nämä tarttumaan tarjoukseensa hänen suojelukseensa liittymisestä. Rothteni puhui hyvin lämpimästi Chimasta ja siitä, kuinka jumala tultaisiin herättämään vankilastaan minä hetkenä hyvänsä, ja kuolevaisten olisi parempi olla hänen puolellaan silloin kun hän vapautuisi. Katkeroituneiden ja eksyksissä olevien haltioiden korviin lupaus voimasta ja vallasta Chiman rinnalla kuulosti hyvältä ja Rothtenin suojeluksessa he alkoivat liikkumaan yhä enemmän varjoissa ja yöaikaan sulautuen vähitellen Rothtenin hallitsemaan pimeyteen. Mustahaltiat rakastivat saamaansa voima aja valtaa ja lyöttäytyivät yhä tehokkaammin Rothtenin seuraan, joka antoi heille tehtäviä Chiman valtakunnan edistämiseksi maan päällä jonka seurauksena moni Ayselin maagi sai kokea kuolemansa mustahaltiasalamurhaajan kädestä.

Vuosikymmenten vieriessä mustahaltiat kehittivät omat tekniikkansa huippuunsa, ja heidän ylpeytensä alkoi kasvaa. Mihin näin taitava kansa enää jumalten apua kaipasi? Ajan kuluessa myös usko Rothtenin sanoihin alkoi horjua: tämä oli sanonut Chiman heräävän, mutta maailma pysyi muuttumattomana. Miksi mustahaltiat taistelisivan jonkun sellaisen puolesta, joka ei ollut edes paikalla? Yhteisön sisällä pidetyissä kokouksissa päätettiin, että mustahaltiat kieltäisivät Rothtenin, ajaisivat tämän pois ja alkaisivat elää omaa itsenäistä elämäänsä. He eivät tarvitsisi jumalten kaitsentaa, toisin kuin kaikki muut heikot lajit. He olivat varjoissa eläjiä, selviytyjiä ja taistelijoita.

Mustahaltioiden keskuudessa on tähänkin päivään asti säilynyt taistelutaitoja ihannoiva kulttuuri. Miehen mitta määritellääm hänen lihastensa koolla ja miekkansa terävyydellä. Vaikka täysin tavallisissa kunniallisissakin ammateissa viihtyviä mustahaltioita löytyy, kuuluu mustahaltioiden enemmistö silti synkkiin kultteihin, joissa lapsista kasvatetaan varjoissa liikkuvia sotilaita ja julman magian mestareita. Harvan mustahaltian kiinnostuksiin kuuluu enää Chiman puolesta taisteleminen: he haluavan enemmänkin puolustaa omia harvoja elinalueitaan demonien ja muiden lajien vihalta.

Historian valossa ja tietämättömyyden takia mustahaltioita vihataan yleisesti. He pysyttelevät enimmäksen piilossa, ja aina kun joku heistä näyttäytyy, kyseessä on lähes aina pahamaineinen merirosvokapteeni tai salamurhaaja. Muiden kansojen parissa liikkuvat huhut väittävät, että mustahaltiat ovat liitossa Chiman kanssa ja murhaavat ja taistelevat hänen nimeensä. Tuhmia lapsia pelotellaan sillä, että demoni viettelee hänet yöllä mukaansa – tai mikä pahinta hänet nappaa mukaansa, talosta taloon hiiviskelevä mustahaltiaorjakauppias. Mustahaltiohin kohdistuu siis paljon vihaa, ja usein heitä kohdellaan demonejakin pahimpina olentoina. Jos mustahaltiakylien sijainnit tulisivat ilmi, ne poltettaisiin hyvin nopeasti maan tasalle muiden lajien toimesta.

Mustahaltiat eivät halua tulla sekoitetuiksi muihin haltioihin ja pitäisivät tätä suurena häpäisynä. Tunne on molemminpuoleinen; valkoisten haltioiden enemmistö hävittäisi varmasti mustahaltiat maailmankartalta jos vain saisi siihen mahdollisuuden.

Alkuperä

Haltiat ovat Aysian alkuperäislajeja ja kehittyneet omaksi lajikseen kauneuden- ja metsänjumalien siunauksen alla. Lue lisää Fantasiamaailma-osion lopusta, Historia-osiosta.

Haltia hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Hopea- ja metsähaltioilla vaalea, kalpea iho, mustahaltioilla tumma
  • Normaalit värit hiuksissa
  • Hennompi ruumiinrakenne kuin ihmisillä
  • Kaksi eri magiaelementtiä (tällöin toki myös tarvitaan kahdesti enemmän koulutusta)

Ei sallittua:

  • Luonnttoman väriset silmät tai hiukset hopea- tai metsähaltioilla, yms. epäluonnollinen

Kentaurit

Takaisin ylös ↑kentauri_pieniIkä: Elävät n.150v

Ulkonäkö: Kentaureilla on hevosen alaruumis ja ihmisen yläruumis. Siinä, missä hevosella lähtisi kaula, alkaakin ihmisen yläruumis.

Kentaurien hevososa voi olla sen värinen mitä hevoset yleensäkin ovat. Hevososan rakenne (onko se ns. lämminverinen vai kylmäverinen) vaikuttaa myös ihmisosan rakenteeseen. Lämminverihevoset ovat nopeampia ja kylmäverihevoset vahvempia. Ihmisosan ihonväri voi olla joko vaalea tai tumma, samoin jouhet ja hiukset. Myös kuvioinnit ja merkit ovat sallittuja. Vaatteita kentaurit käyttävät kuten ihmisetkin – anatomian sallimissa rajoissa.

Ominaista: Kentaurit ovat vahva ja sotaisa kansa, jotka herättävät kunnioitusta jo pelkällä ulkonäöllään. Kentaurit ovatkin saavuttaneet arvoasteikon ylimmän paikan Aysiassa, eivätkä he kumartele muille kansoille.

Kentaurit ovat saavuttaneet sotilaskansan maineen juuri ruuminrakenteensa perusteella: neljällä jalalla pääsee juoksemaan kovaa, ja kahdellä kädellä on helppo käsitellä aseita. Kentaurit ovat vahvoja niin fyysisesti kuin henkisestikin ja heiltä luonnistuu monimutkainen strategiointi yhtä hyvin kuin suora taisteleminen.

Kentaureilla ei ole omaa valtiotaan, vaikka usein toive siitä kyteekin monen mielessä. He ovat selvästi jakautuneet kahtia; heitä on sekä Isirionin että Barcelin puolella hyvin korkeissa tehtävissä.

Kentaurin sydän sijaitsee ihmisosassa, heillä ei siis ole kahta sydäntä. Kentaurit ovat kykeneväisiä kantamaan muita olentoja selässään, mutta välttelevät tätä viimeiseen asti, sillä he pitävät sitä nolona. Kentaurit ovat oma arvokas kansansa, eivätkä halua tulla leimatuksi hevosenkaltaisiksi kantojuhdiksi.

Alkuperä

Kentaurit olivat kerran ihmisiä. Maan jumala Thrilvende pelasti heidät antamalla heille uuden, nopeamman kehon. Lue lisää Fantasiamaailma-osion lopusta, Historia-osiosta.

Kentauri hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Kaikki värit ja kuvioinnit hevosmaisissa sävyissä
  • Hevosille sopivat ulkonäköpiirteet esim. harja, joka jatkuu koko selän matkalta, hevosenkorvat yms.

Ei sallittua:

  • Epäluonnollisen väriset hiukset ja väritykset.
  • Enemmän kuin neljä jalkaa tai kaksi kättä
  • Siivet, sarvet, piikit.

Demonit

Takaisin ylös ↑kiusademoni_pieniIkä: Ei kuole vanhuuteen

Ominaista: Demonit ovat pahoja Chiman olentoja, jotka ovat kuolemattomia. Demoneita on paljon eri tasoisia, mutta yleisesti ne voidaan jakaa kahteen ryhmään: fyysisiin ja spektraaleihin.

Spektraalit eli henkisessä muodossa olevat demonit ovat voimaltaan vähäisempiä. Ne saavat alkunsa jostain pahasta asiasta, ajatuksesta, tunteesta tai tapahtumasta. Maailmassa leijuu alati demonisiittiöitä, jotka etsivät alustaa, jossa kasvaa. Negatiiviset tunteet, kuten viha tai kateus, vetävät näitä puoleensa. Löytäessään tarpeeksi suuren pahuuden lähteen, demonisiittiö kiinnittyy siihen ja lähtee kasvamaan. Elinvoimansa se saa etsimällä sitä ruokkivaa tunnetta ympäri maailmaa. Spektraalidemoneita ei tosin yleensä kannata pelätä, sillä suurin osa niistä on niin heikkoja, ettevät ne edes pysty luomaan itselleen fyysistä hahmoa. Ne voivat vain leijua hetken aikaa henkimäisessä hahmossa, ennenkun väsyvät liikaa ja vaipuvat jälleen näkymättömiin. Puhuminen verottaa niiden voimia yhtä paljon kuin näkyminenkin, mutta ne osaavat olla juonikkaita yrittäessään saada ihmiset omaan koukkuunsa. Pikkudemonit tosin pelkäävät ja karttavat kaikkia vahvempia otuksia, kuten yksinkertaisesti vahvatahtoista ihmistä, ja niitä voi karkoittaa vaikkapa Ayselin siunaaman kellon kilkatuksella.

Kun harmiton spektraalidemoni saa kerättyä itselleen enemmän elinvoimaa, se kasvaa vahvemmaksi ja saa enemmän persoonallisuutta. Kasvava demoni tiedostaa itsensä ja tajuaa mahdollisuutensa. Se haluaa saada oikean fyysisen muodon, joten se rupeaa etsimään sopivaa uhria itselleen, jonka kautta ruumillistua oikeaksi demoniksi. Ihminen, joka on kokonaan demonia ruokkivan tunteen vallassa, voi joutua tällaisen spektraalidemonin syömäksi, jos ei pidä varaansa. Demoni voi lupailla uhrilleen suuria, jos se antaa tämän ruumiillistua kauttaan, mutta kaikki nämä lupaukset ovat pelkkiä valheita; demoni ei välitä muusta kuin siitä, että se saa fyysisen muodon ja näinollen täyden kosketuksen tähän maailmaan. Uhrinsa sielun se voi joko syödä tai valjastaa omaan käyttöönsä.

Spektraalimuodossa olevalla demonilla ei ole koskatuspintaa fyysiseen maailmaan, joten sen fyysiset aistit ovat joko olemattomia tai todella heikkoja. Näkemisen ja kuulemisen sijasta spektraalidemoni aistii muiden olentojen, niin kuolevaisten kuin demonienkin aurat ja suunnistaa niiden mukaan. Spektraalit tunnistavat omat ruokansa lähteet jo kaukaa ja hakeutuvat niiden luo. Ne välttävät demoninmetsästäjiä ja vahvoja maagikkoja, sillä nämä ovat pitkän koulutuksen kautta oppineet sulkemaan oman mielensä ja tunteensa niin, että demonit eivät nää niitä. Demonit pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa ajatuksin ja kuvin ja jotkut vahvat demonit ottavatkin spektraaidemoneita siipiensä suojiin.

Kun demoni saa fyysisen kehon itselleen, hän saa kosketuksen tähän maailmaan. Hänen aistinsa toimivat ja hän pystyy tyntemaan inhimillisiä tunteita, vaikka demonit useimmiten ovatkin luonteeltaan ilkeitä, ylpeitä, ilkikurisia ja inhottavia. Kun yhteys fyysiseen maailmaan on kerran saatu, osaavat demonit muutella omaa fyysistä kehoaan näyttämään joko inhimilliseltä tai demoniselta. He siis pystyvät sulautumaan muiden olentojen joukkoon helpostikin.

Fyysiset demonit voivat olla myös Chiman luomia. Nämä demonit voivat olla todella voimakkaita, niin voimakkaita, että osa niistä voi päästä demonijumalaksi asti. Demonijumalat ovat Ayselia ja Chimaa alempiarvoisempia jumalia, joilla on selvästi yksi osa-alue hallittavinaan; on esimerkiksi olemassa sairauksien demonijumala sekä murhaajien demonijumala. Nämä hallitsevat omaa osa-aluettaan ja saavat voimaa pahoista teoista. Aiheuttaakseen onnettomuutta toisille, voi maagi yrittää kutsua jonkun demonijumalan kiroamaan vastustajansa.

Fyysisillä demoneilla on luonne ja oma tahto, ja ne voivat itsenäisesti päättää tekevänsä joko hyviä tai pahoja tekoja. Suurin osa demoneista tietenkin haluaa valtaa ja valloittaa maailman, onneksi vain harva on tarpeeksi voimakas toteuttaakseen suunnitelmansa.

Demonin on opeteltava piilottamaan auransa, jotta demoninmetsästäjät ja muut demoneita aistivat kuolevaiset eivät tunnistaisi heitä. Suurissa kaupungeissa pörrää kuitenkin valtava määrä spektraalidemoneita ja demonisisa auroja, jotka sekoittavat demoninmetsästäjien suuntavaiston. Demonit tunnistavat metsästäjät aina kaukaa: nämä ovat ainoita olentoja, joiden mieli on täysin tunteeton, eikä heidän ajatuksiaan ja tunteitaan voi käyttää ruuaksi.

Demoneilla on usein yksi paha tunne (esim. joku kuolemansynneistä), joita he käyttävät ravintonaan, mutta kaikki demonit voimistuvat yleisestä pahuudesta ympärillään. Kuolema, veri ja tuska ruokkivat kaikkia demoneita huolimatta siitä, mikä heidän ensisijainen ruuanlähteensä on.

Monet demonit yrittävät yhteistyötä kuolevaisten kanssa lupailemalla näille voimia, valtaa ja rikkauksia. Olento, joka hyväksyy demonin osaksi kehoaan ja ottaa tämän kumppanikseen saa yli-inhimillisiä voimia, mutta lähes aina demonin kosketus muuttaa hahmon ulkonäössä jotain. Demonien kanssa veljeily on suuri rikos, joten kaikki demoniset piirteet pyritään useimmiten piilottamaan.

Useimmat vahvat demonit voivat muutella muotoaan miten vain ja esiintyä sekä fyysisessä että henkisessä muodossa. Demonin on myös mahdollista rakastua ihmiselämään ja kuolevaisuuteen niin paljon, että hän jättää spektraalimuotonsa taakseen ja alkaa elää kuin kuka tahansa. Ei ole harvinaista että suuri ja mahtava demoni on rakastunut johonkin kuolevaiseen niin syvästi, että on tahtonut luopua omasta mahtavuudestaan tämän takia.

Demonien tappaminen on mahdollista, vaikkakaan ei helppoa, sillä demoneita pystyy satuttamaan vain magialla tai maagisilla aseilla. Vaikka saisit tavallisella miekalla tuhottua demonin fyysisen muodon, itse demoni ei kuolisi mihinkään, vaan loisi uuden fyysisen muodon kerättyään voimia, tai hyökkäisi uudelleen spektraalimuodossa. Pienien henkiolentodemonien tappaminen on helpompaa, ne kuihtuvat pois, jos ne eivät saa ravintoa; jos vaikka demonin synnyttäjän tunteet laantuvat ja hän antaa vaikkapa vihansa anteeksi, ei demonilla ole enää kiinnityspintaa, vaan se sulaa pois. Pienen spektraalidemonin tappaminen loitsulla ei sekään vaadi loitsijalta paljoa.

Huomioitavaa: demoninmetsästäjät ja muut demonituntijat tunnistavat demonit niiden auroista. Jotkin demonit pystyvät piilottamaan auraansa, esim. ihmis- tai eläinmuodossa ollessaan, mutta ammattilaisauratuntija tunnistaa tämän kyllä. Spketraalidemonit eivät osaa piilottaa auraansa. Demonihahmosi on siis demoninmetsästäjien havaittavissa aina, kun se on omassa muodossaan.

Kun teet demonihahmoa, vastaa seuraaviin kysymyksiin: mikä tunne ruokkii demoniasi (esim. viha, ylpeys, kateus, jne.)? Onko hahmosi spektraali- vai fyysinen demoni? Missä eri muodoissa hahmosi osaa näyttäytyä?

Ulkonäkö: Spektraalidemoneilla ei ole kykyä näyttäytyä fyysisessä muodossa, muutakuin aivan hetken aikaa; tämä muoto voi olla lähes mikä tahansa. Ne voivat kuitenkin yrittää kuiskutella pahuuksiaan niiden korviin, jotka jäävät kuuntelemaan. Fyysiset demonit voivat ottaa minkä muodon tahansa; mitä voimakkaampi demoni, sitä isompikokoisempi fyysinen muoto voi olla. Joidenkin demonien todellinen muoto on kauhea peto, toisten söpö ihmistyttö, riippuen siitä, mitä kautta hän on alun perin saanut fyysisen muotonsa: onko hän ottanut ihmisen hallintaansa vai onko jokin demonijumala tai itse Chima luonut hänet juuri sellaiseksi.

Demoni hahmona:

(Demonit ovat aina pahoja, joten ne halutaan tuhota. Vaikka oma demonisi sattuisikin olemaan hyväntahtoinen, sen sanoja tuskin uskotaan, joten hahmoasi vainotaan joka tapauksessa.)

Sallittua:

  • Hyvin pitkälti kaikki, demonit voivat olla ulkonäöltään minkälaisia vain
  • Kaksi eri elementtiä
  • Muodomuutoskyvyt
  • Mahdollisuus olla voimakkaimpia hahmoja koko pelissä

Merihaltiat

Takaisin ylös ↑merihaltia_pieniIkä: Elävät max. 500v

Elinalue: Merialueet, harvinaisesti myös isot järvet yms. vesialueet. Merihaltioilla on omat kaupunkinsa ja suurin osa niistä elää täysin omaa elämäänsä sekaantumatta laisinkaan maanpäällisiin asioihin. Voidaankin sanoa, että merihaltiat ovat kuin suojassa maailman pahuudelta merenalaisessa paratiisissaan, vain oman ongelmansa seuranaan. Toki on olemassa merihaltioita, joita maanpäällinen elämä kiinnostaa valtavasti, ja jotka ovat aina haikailemassa ilmaan.

Merihaltiat viihtyvät parhaiten lämpimissä ja matalissa vesissä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Merihaltiat osaavat olla kovinkin turhamaisia ja he kuluttavat paljon aikaa rakentamalla upeita asumuksia vedenalaisiin luoliin tai koralleiden kätköön. He vartioivat asumuksiaan tarkasti, ja sanotaan, ettei yksikään maanpäällä elävä olento ole koskaan päässyt vierailemaan niissä.

Merihaltiat elävät veden alla aivan samanlaista elämää kun muut lajit maan päällä. Perinteiset vesiviljely- ja kalastusammatit ovat hyvin arvossa pidettyjä. Muuten merihaltijoiden ammatit ovat todella samankaltaisia verrattuna maanpäällisiin vastineisiinsa; löytyy niin metsästäjää, rakennusmiestä kuin opettajaakin.

Merihaltiat ovat harvalukuisuudestaan johtuen kaikki yhden kuninkaan vallan alla ja hallitusjärjestelyihin liittyvät konfliktit ovat lähinnä vain muutaman nahistelevan sisaruksen välisiä. Rauhallisen elämäntyylinsä siivittämänä merihaltijoille on jäänyt aikaa rakentaa kaupunkejaan ja pitää yllä rikasta kulttuuriperinnettä. Merihaltiamaailman pääkaupunki ja samalla isoin asutuskeskittymä on Derlonte, jonka monikerroksiset talot nousevat korkeimmillaan lähes puolen kilometrin päähän merenpohjasta. Aivan kaupungin keskustassa sijaitsee itse kunninkaanlinna suurine vedenalaisine puutarhoineen. Kaupunkien sijaitessa niinkin syvällä kuin kilometrien syvyydessä, valon määrä on vähäinen, joten merihaltiat valaisevat kaupunkinsa tuhansin kirkkain lyhdyin. Merihaltijoiden arkkitehtuuri on hyvin terävää ja rönsyilvää; yhtä taloa ollaan voitu jatkaa monestakin kohtaa niin että lopulta rakennukset muistuttavat sokkeloitsa koralliriuttaa.

Tällä hetkellä merihaltijoiden kuninkaana on Rizezeria Vihersuomu, mutta hänen valtakautensa on pian lopuillaan. Odotettavissa on siis jonkinasteisia levottomuuksia kun kaksosprinssit Cizerio ja Ceo taistelevat kruunusta. Valtataistelun hävinnyttä odottaa paikka merihaltianeuvostossa. Tavallisia kansalaisia ainainen kinastelu lähinnä huvittaa, sillä rauhan aikana ei ole suurtakaan merkitystä kuka kruunun lopulta saakaan itselleen.

Ulkonäkö: Merihaltiat ovat jatkuvan uimisen seurauksena lihaksikkaampia kuin muut haltiat. Koska nämä olennot elävät nimensä mukaisesti vesistöissä, heille on ominaista kalamaiset piirteet. Jalkojen tilalla heillä on pitkä kalan pyrstö, jolla he voivat saavuttaa uskomattoman nopean uintinopeuden. Pyrstö rakentuu kalansuomuista, joita löytyy myös haltian iholta. Merihaltiat muistuttavat kaloja muutenkin kuin pyrstön puolesta; heillä on kaulassaan kidukset, joilla hengittävät veden alla. Tämän lisäksi monilla merihaltioilla on muutamia pieniä harsomaisia eviä selässään ja käsissään.

Merihaltiat käyttävät vedessä ollessaan yleensä vedenalaisista materiaaleista, esimerkiksi levistä tehtyjä vaatteita, mutta välttäkseen muiden rotujen oudoksuvia katseita, he siirtyvät maalla tavallisiin vaatteisiin. Merivaatteiden teko on näiden haltioiden keskuudessa arvostettu taito, sillä oikeanlaiset vaatteet eivät pelkästään näytä hyviltä, vaan ovat myös huomaamattomia veden alla ja säilyttävät kosteuden hyvin maan päällä. Toisaalta monet merihaltiat viihtyvät vedessä täysin alasti, varsinkin liikkuessaan hieman syrjäisimmillä seuduilla.

Ominaista: Maalla merihaltian kalanpyrstö on suuri rasite, jonka vuoksi he harvemmin lähtevät kovinkaan kauas rannasta. Elämä toki sujuu pyrstönkin kanssa, mutta enemmän maaelämää havittelevat haltiat voivat opetella muodonmuutostaian avulla muuttamaan pyrstönsä jaloiksi. Maalla ollessaan merihaltioiden täytyy kuitenkin pysytellä vesistöjen lähettyvillä, sillä he eivät voi elää kauaa poissa vedestä. Ilman vettä haltian iho alkaa kuivua ja seurauksena on heikotusta ja pahoinvointia. Merihaltioiden taikuus pohjautuu aina veteen, joten he eivät voi senkään puolesta oleskella maalla pitkiä aikoja. Jalkojen ylläpitäminen vaatii heiltä suuren määrän magiaenergiaa, jonka he saavat vedestä.

Jos merihaltia ei pääse takaisin veteen eikä saa muuten kasteltua ihoaan, hänen ihonsa ja suomunsa alkavat kuivua ja rapistua pois. Seurauksena on lopulta kuolema. Aika, jonka merihaltia voi viettää maan päällä on yksilöllinen, mutta keskimäärin nuori terve haltia voi olla ilmassa puoli päivää. Aika tietenkin pitenee, jos haltia pitää ihonsa kosteana koko ajan ja saa vettä magiansa vahvistukseksi.

Stereotyyppiselta luonteeltaan merihaltiat ovat ylpeitä ja vahvoja. He pitävät tarkkaan tallessa sen mitä omistavat ja ovat taipuvaisia mustasukkaisuuteen. He ovat usein omahyväisiä ja itsekkäitä ja suojelevat merta viimeiseen saakka. He ovat myös periksiantamattomia.

Merihaltioilla on vahva yhteys mereen ja veteen ja he tietävätkin loistavasti merivirtojen suunnat ja myrskyjen tulon. Vesieläimistä varsinkin delfiinit ja meren jumalan Eluvarin nimikkoeläimet miekkavalaat ovat lähellä heidän sydäntään, eikä ole ollenkaan epätavallista nähdä merihaltiaa lemmikkidelfiininsä kanssa.

Sisämaan asukeista kukaan ei koskaan nähnyt merihaltiaa. Vaikka suurin osa merihaltioista elääkin omassa yksinäisyydessä, rantakaupungin kaduilla saattaa satunnaisesti nähdä merhaltian, joka on matkalla tuopilliselle. Nämä maalle uskaltautuneet merihaltiat ovat useimmiten kauppiaita, lähettejä, merihaltioiden tiedustelijoita, merirosvoja tai oman kansansa parista karkoitettuja lainsujattomia.

Alkuperä

Merihaltiat olivat kerran haltioita, jotka saivat pyrstönsä vedenjumala Eluvarilta. Uusi keho oli heille sikä siunaus että kirous. Lue lisää Fantasiamaailma-osion lopusta, Historia-osiosta.

Merihaltia hahmona:

(Merihaltiat ovat harvinainen näky maalla, joten heitä katsotaan aina pitkään. Heille annetaan anteeksi helpommin erikoisempi tai demoninen ulkonäkö, sillä tavallinen kansa ei tiedä, miltä merihaltian kuuluisi näyttää.)

Sallittua:

  • Lähes kaikki värit
  • Ylimääräiset evät, suomut yms. kalamaiset piirteet
  • Eri kalalajeja muistuttava ruumiinrakenne (hain selkäevä, kultakalan harsomaiset evät, tmv.)

Ei sallittua:

  • Piikit, sarvet, siivet yms. ei-kalamaiset ylimääräiset ruumiinosat

Kääpiöt eli vuorehiset

Takaisin ylös ↑kaapio_pieniIkä: Elävät n.200v

Ulkonäkö: Kääpiöt tai vuorehiset, kuten he itseään kutsuvat, ovat pieniä ja jänteviä otuksia, pituudeltaan maksimissaan 150cm. Miespuolisten kääpiöiden vahvin tuntomerkki on varmasti pitkä ja tuuhea parta, mikä vuorehisten kultuurin mukaan on suuri ylpeyden aihe. Pahin häväistys mitä voit vuorehiselle mennä tekemään, on leikata hänen partansa; voit olla varma, että kyseinen vuorehinen hyökkää minkä tahansa käden ulottuvilla olevan esineen kanssa kimppuusi kaikin voimin. Vaikka joskus niin väitetäänkin, naispuoleisilla vuorehisilla ei kasva partaa. Päinvastoin, nuoret vuorehistytöt voivat olla kovinkin herttaisia ja suloisia, vaikkakin heiltä löytyy voimaa ja tulisuutta kokoisekseen valtavan paljon.

Ominaista: Suurin osa vuorehisista asuu eristäytyneenä omissa kaupungeissaan, jotka on rakennettu vuorehisarkkitehtuurin mukaan. Vuorehiset tunnetaan taitavista käsityö- ja sepäntaidoistaan, sekä syvistä kaivoksistaan ja kiinnostuksestaan jalometalleihin. Magiankäyttäjinä he ovat lajeista heikoimpia, mutta sen mitä he näissä taidoissa häviävät, he korvaavat taistelukentällä valtavalla voimallaan ja periksiantamattomuudellaan.

Vuorehiset ovat tunnettuja vahvasta luonteestaan ja itsepäisyydestään. Vaikka vuorehisten heikoista magiataidoista ei ole spektraalidemonien karkoittajiksi, heidän voimakas mielensä sen sijaan pitää ikävät hännystelijät loitolla. Vuorehiset eivät siis todellakaan jää muiden magiaa enemmän taitavien lajien varjoon.

Vuorehiset ovat käyttäneet paljon aikaa myös tekniikan parissa ja kehittäneet maailman tehokkaimmat aseet. Se, mikä Vuorehisista tekee niin erikoisen lajin on heidän taitonsa käyttää ruutia. He ovat näet ensimmäisiä ja ainoita, jotka ovat tajunneet käyttää sitä muuhun kuin ilotulitteisiin. He osaavat räjäyttää suuret kivet pois kaivoksistaan sekä rakentaa tykkejä ja suurikokoisia ja kömpelöjä käsiaseita. Vuorehisille kädentaidot ovat kunnia-asia, ja kyseisessä taidossa kunnostauneet vuorehiset pitävät salaisuuksiaan visusti tallessa.

Vuorehiset tunnetaan muiden lajien keskuudessa sepäntaidoistaan, kaivoksistaan ja kädentoidoistaan, vaikka vuorehisten kylissä harjoitetaan yhtä montaa ammattia kuin ihmiskylissäkin. Vuorehisilla on kulttuurisidonnainen kiinnostus käsillä tekemiseen, mutta vuorehisten joukosta löytyy yhtä lailla taitavia musikantteja, leipureja kuin hevoskasvattajiakin. Vuorehiset ovat saaneet elää pitkään ilman sotia, joten heille on jäänyt aikaa kehittää kulttuuriaan, taitojaan ja kaupunkejaan.

Aina kun vuorehisten keskuudessa tapahtuu jotain merkittävää, järjestetään suuret pidot, jolloin koko kaupunki koristellaan kukkasin ja seppelein ja musiikki pauhaa myöhään yöhön. Juhlimista rakastavat vuorehiset ovat myös erinomaisia oluiden ja viinien tekijöitä, ja vuorehisten olut, jota kuluu paljon niin arkena kuin juhlanakin, on jokaisen matkamiehen kuvailujen mukaan vahvempaa ja huumaavampaa kuin mikään muu juoma koko Aysiassa.

Viileiden ilmojen vuoksi vuorehiset suosivat kerrospukeutumista ja niin naisten tunikat kuin miesten paidatkin on tehty tukevasta villakankaasta. Vuorehiset suosivat myös paljon turkista ja arvostavat vahvoja nahkasaappaita ja tukevia kenkiä aina kuuminta kesää lukuunottamatta. Vuorehiset käyttävät myös usein suuria määriä aidoin jalokivin koristeltuja koruja, jotka herättävät muiden kansojen keskuudessa syvää kateutta – vuorehisten kaupungit ovat niin rikkaita että vuorehisille itselleen jalokivet ovat lähinnä rihkamaa. Muut kansat kuitenkin näyttävät rakastavan niitä, joten vuorehiset vaihtavat niitä mielellään mausteisiin, viljaan ja puuvillaan.

Vuorehisten jämäkkä ja täsmällinen luonne näkyy myös heidän muotokielessään. Niin korujen reunat kuin ovien pieletkin on tehty tiukan neliskulmaisiksi, eikä missään ole pienintäkään virhettä symmetriassa. Vuorehisten arkkitehtuuri ja suunnittelutyö on käytännöllistä ja yksinkertaista ja heillä asioiden kauneus löytyy esineen käyttötarkoituksesta. Vuorehiset eivät pidä haltioiden ja näiden kauneuden jumalan pröystäilevästä ja epäkäytännöllisestä kauneudesta, vaan tekevät kaikkensa, että erottuisivat näistä.

Jo ensimmäisen aikakauden alussa vuorehiset inhosivat kauneudenjumalaa, tämän tekoja ja halua luoda kaunista käytännöllisyyden kustannuksella. Pitkä parta oli kauneudenjumalan mielestä vanhojen ja rumien merkki, joten vuorehiset kasvattivat pitkät parrat alun perin ärsyttääkseen tätä ja erottuakseen haltioiden yhteisöistä. Myöhemmin parta on jäänyt ihailluksi muoti-ilmiöksi kääpiökulttuuriin.

Demonisodista palanneista 14 kääpiösankarista jokainen oli juhlittu suuri soturi ja heistä kerrotaan yhä suuria taruja. Näistä sankareista polveutuvat nykyiset kääpiöklaanit ovat yhä vuorehisten ylpeyden aihe ja johtojärjestelmän perusta. Jokaisella klaanilla on hieman omat tavat ja säännöt, joita vuorehisruhtinaat valvovat. Vuorehisruhtinaat ovat useimmissa klaaneissa suoraan alenenevassa polvessa klaanin perustajasankarin jälkeläisiä, mutta myös muita valitsemistapoja on käytössä klaaneissa, jossa vanhimman esikoispojan sukulinja on päässyt katkeamaan.

Vuorehisten joukossa on myös pieni määrä klaanittomia, ylpeytensä menettäneitä maan jumalan hylkäämiä raukkoja. Vuorehiset tunnistavat heidät jo kaukaa ja näiden rikollisten ja luopioiden seuraa vältelläänkin niin, että he päätyvät usein kierteleviksi hylkiöiksi. Vuorehiset, jotka eivät kuulu klaaniin tai ovat erotettu siitä, ovat vailla lain ja jumalien suojaa.

Klaanien yläpuolella on ylikuningas, joka toimii yhdessä vuorehisruhtinaiden kanssa yhteisten päätösten tekemiseksi, mutta joka kuitenkin sanoo aina viimeisen sanan. Kuninkuus on elinikäinen tehtävä ja ruhtinaat valitsevat seuraavan edellisen kuoltua, jäätyä eläkkeelle tai menetettyään ruhtinaiden luottamuksen. Vuorehiset pitävät suuressa arvossa vuorehissankareiden suoria jälkeläisiä, ja he valikoituvat usein kuninkaiksi. Vaikka vuorehiset asuvat nimellisesti Isirionin alueella, eivät he kuuntele tai tottele haltiakuningasta, vaan elävät täysin omien lakiensa mukaan,

Alkuperä

Vuorehiset olivat alunperin ihmisiä, mutta maan jumala Thrilvende siunasi heidät paremmin maan alla elämiseen soveltuvalla vahvalla keholla.

Kääpiö hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Ihon- ja hiustenväri luonnollisissa sävyissä, myös punainen

Ei sallittua:

  • Erikoiset värit
  • Ylimääräiset ruumiinosat
  • Pituus yli 150cm

Lohikäärmeet

Takaisin ylös ↑lohari_pieniIkä: Elävät n.800v

Elinalue: Lohikäärmeet ovat yleensä eristäytyneet muusta maailmasta omaan jylhään yksinäisyyteensä, eivätkä liiku paljoa ihmisten ilmoilla. He eivät rakenna suuria kaupunkeja tai pystytä muutenkaan näkyviä merkkejä olemassaolostaan, vaikkakin yksittäisiä lohikäärmeiden rakentamia rakennuksia saattaa löytää ympäri Aysiaa. Kuuluisin lohikäärmeiden taidonnäytteistä lienee Berenneiden vuoristossa juurella sijaitseva Neljän tuulen torni, joka toimii lohikäärmeiden yleisenä kokoontumispaikkana ja josta on hyvä näkymä alas tasangoille. Suurin lohikäärmeiden kaupunki ja yhteisö sijaitsee Cwerizeth-vuorilla.

Ulkonäkö: Lohikäärmeet ovat suuria siivekkäitä olentoja, joilla on suojaava panssarinomainen suomupeite. Aikuiset lohikäärmeet voivat olla säkäkorkeudeltaan jopa 2-3 metriä ja sen lisäksi niillä on vielä pitkä kaula ja häntä. Lohikäärmeet ovat lihaksikkaita, mutta siroja petoja. Nillä on saalistamiseen tarkoitetut vahvat kynnet ja veitsenterävät hampaat. Lohikäärmeillä on usein pitkät sarvet ja tiheä piikkirivistö, joka jatkuu aina niskasta hännänpäähän. Joskus hännän päässä on pari pitempää piikkiä tai luuterää vihollisten hätyyttämiseksi. Selän piikkirivistö on useimmilla lohikäärmeillä niin tiheä, että jos aikoo ratsastaa lohikäärmeellä, on suositeltavaa sahata pois muutama piikki sää’än kohdalta.

Lohikäärmeet voivat olla väritykseltään minkä värisiä vain, vaikka maanläheiset sävyt ovatkin yleisimpiä. Vauvalohikäärmeillä suomut ovat vielä hieman pehmeitä, mutta ne vaihtuvat vahvempiin lohikäärmeenpoikasen ollessa n.10 vuoden ikäinen. Lohikäärmeillä on muutamia suomunvaihtokausia, joilloin suomut vaihtuvat aina vain vahvempiin, kunnes ne saavuttavat lopullisen lujuutensa noin 100 vuoden iässä. Aikuisten lohikäärmeiden irronneet suomut ovat muiden kansojen keskuudessa haluttua kauppatavaraa, sillä ne ovat erittäin vahvoja ja sopivat hyvin vaikkapa panssareiden tekoon. Aikuisen lohikäärmeen suomua ei pysty tavallinen nuoli lävistämään, mutta lohikäärmeen liikkuessa niiden väliin muodostuu heikompia kohtia. Kaulan, maha ja kainaloiden lisäksi myös siivet ovat herkkää aluetta

Lohikäärmeet pystyvät puhumaan suullaan, sekä kävelemään kahdella tai neljällä jalalla. Koska magia on läsnä heidän elämässää munasta asti, määräytyvät lohikäärmeet fyysiset ominaisuudet ja ruumiinrakenne usein sen mukaan, mitä elementtiä he edustavat.

Ominaista:

Lohikäärme-emot munivat yhdestä kolmeen munaa, ja hautovat niitä kauan, kuukausista vuosiin. Hautomisaika riippuu lämpötilasta sekä kuoriutuvan lohikäärmeen ominaisuuksista, ja se saattaa vaihdella saman poikueenkin kesken. Emot vetäytyvät hautomisen ajaksi mietiskelemään omaan yksinäisyyteensä, jolloin ne pitävät munia lämpimänä omalla ruumiinlämmölään.

Kuoriutuakseen lohikäärmeenmunan täytyy tuntea taikuutta ympärillään. Koska lohikäärmeet ovat maagisia, poikanen tietää, että on turvallista kuoriutua, jos se aistii emonsa magia-auran ympärillään. Jos jostain syystä emo kuolee ennen poikasen kuoriutumista, voi munan saaminen kuoriutumaan ilman tätä olla erittäin vaikeaa. Munan ympärillä on oltava koko ajan maaginen aura, josta kehittyvä poikanen imee kasvuvoimansa. Lopullinen kuoriutumisen tapahtuu vasta, kun poikanen on kasvanut tarpeeksi isoksi ja tuntee ympärillään samanlaista taikuuttaa, kuin mitä hänen emonsa edusti. Emon aura kertoo, että poikasen on turvallista aloittaa elämänsä.

Lohikäärmeille karttuu pitkän ikänsä aikana valtava määrä viisautta, ja ne pitävätkin yleisesti kaksijalkaisia tyhminä ja yksinkertaisina. Lohikäärmeiden vanhimpia voidaankin pitää koko Aysian viisaimpina olentoina.

Pienet poikaset eivät tietenkään ole vielä kovin viisaita, ne pyörivät avuttomina paikoillaan, aivan kuten muutkin vastasyntyneet. Lohikäärme-emot pitävät tarkkaa huolta jälkikasvustaan ja opettavat näille hitaasti ja huolellisesti kansansa tavat ja ikiaikaisen viisauden. Useimmiten vastakuoriutunutta kuitenkin kiinnostaa enemmän pesän perältä kuuluva rasahdus, kuin vanhempien lajitoveriensa aivopesumainen opetus heidän lajinsa ylivertaisuudesta muihin nähden. Hyvin pian kasvava lohikäärme kuitenkin imee itseensä tämän ajatusmallin.

Lohikäärmeet ovat valmiita tekemään sen, mitä on tehtävänä. Vaikka lohikäärmeet miettivät kahdesti ennenkuin ryntäävät mukaan kaikenlaisiin uusiin humputuksiin, varsinkin nuoret yksilöt ovat kovin vilkkaita ja toiminnanhaluisia. Jos on lähdettävä sotaan oman elinalueen tai elämäntavan puolesta, lohikäärmeet ovat valmiita ilman turhia mutinoita. Lohikäärmeiden ideologian varjopuoleksi voisi sanoa sen, että he ovat äärimmäisen konservatiivisia ja perinteisiä, kaikki uudet innovaatiot jäävät täysin lohikäärmeiden kiinnostuksen ulkopuolelle.

Jos lohikäärmeen kanssa haluaa ystävystyä, kannattaa mielummin lähestyä nuorta yksilöä kuin vanhaa. Vanhat lohikäärmeet ovat jo niin eristäytyneet omaan paremmuudentunteeseensa, että harvemmin vaivaituvat edes keskustelemaan itseään alempiarvoisempina pitämiensä olentojen kanssa. Tämän vuoksi lohikäärmeenmunat ovat haluttuja; poikanen joka kasvaa muiden rotujen seurassa, on paljon todennäköisemmin myötämielinen heitä kohtaan. Tällainen lohikäärmeen ystävyys on monelle kultaakin kallimpi asia, ja lohikäärmettä pidetään yleisesti maailman mahtavimpana aseena. Valitettavasti lohikäärmevanhemmat eivät kuitenkaan ole valmis lahjoittelemaan jo muutenkin harvinaisia muniaan tuosta vain muille, joten munan hankkiminen ei ole helppoa puuhaa. Kukaan ei varmasti halua suututtaa runoutta pesässään luovaa, muniaan suojelevaa valtavaa lohikäärmettä. Arvonsa takia moni on kuitenkin valmis tekemään suuriakin uhrauksia saadakseen kallisarvoisen munan käsiinsä.

Lohikäärmeet rakastavat kiiltäviä ja säihkyviä esineitä, ja pitävät omaa värikästä suomupeitettään maailman kauneimpana asiana. Lohikäärmeet saattavat muutenkin olla itsekkäitä, eikä heitä kiinnosta muiden huolet.

Lohikäärmeen hinta: Lohikäärmeenmuna on kallein yksittäinen esine, sen arvoa ei aina edes voi rahassa mitata. Moni vaihtaisi lohikäärmeenmunaan kartanonsa, laivansa, tai peräti koko laivastoonsa. Poikasesta asti ystävällismieliseksi aseeksi kasvatettu lohikäärme on Aysian halutuin asia, ja monet ovat valmiita vaikka tappamaan saadakseen munan haltuunsa. Munien vuoksi on jopa aloitettu sota (v. 611 kolmatta aikaa)

Alkuperä

Lohikäärmeet ovat Ayselin luoma laji.

Lohikäärme hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Lähes kaikki värit
  • Kaikenlaiset sarvet ja piikit, panssarit, luulevyt…
  • Tulen, jään, sähkön, myrkyn yms. syökseminen (mutta vain yksi!)
  • Harja
  • Nahka- tai sulkasiivet

Ei sallittua:

  • Enemmän kuin neljä jalkaa, kaksi siipeä, yksi häntä ja yksi pää
  • Siivettömyys

Hukat

Takaisin ylös ↑hukka_pieniIkä: Elävät n.120v.

Ulkonäkö: Hukat ovat kahdelle jalalle nousseita inhimillisiä susia. Sudenkaltaisesta olomuodostaan huolimatta hukilla on kuitenkin paljon inhimillisiä piirteitä. Vaikka ne liikkuvatkin ensisijaisesti neljällä jalalla ja juoksevat näin nopeimmin, voivat ne myös kävellä kahdella jalalla ja käyttää eturaajojaan kuin käsiä. Hukat ovat fyysiseltä olemukseltaan rotevia ja vahvoja ja heitä pidetään pelottavina ja uhkaavina muiden lajien keskuudessa.

Hukat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään; niihin jotka pitävät itseään susina ja elävät syrjemmällä kaupungeista ja liikkuvat ja toimivat kuin sudet, ja niihin, jotka elävät sivistyneesti muiden kansojen joukossa ja korostavat inhimillisiä puolia itsestään.

Ominaista: Luonteeltaan hukat ovat yleensä vahvatahtoisia ja ylpeitä. He ovat harvemmin erakkoluonteisia, päinvastoin he haalivat itselleen laajan ystäväpiirin. Koska hukat synnyttävät susien tapaan pentueita, ovat perheet yleensä monilapsisia ja näinollen perheeseen ja sukuun kuuluu suuri määrä jäseniä. Hukalle on tärkeää pitää suhteet omaan sukuunsa kunnossa; yksinään eläviä persoonia pidetään jotenkin outoina ja ulkopuolisina.

Hukille on hyvin tärkeää suhde luontoon ja eläimiin. Maalla liikkuvista olennoista vain jotkin metsähaltiat pääsevät samalle tasolle luonnontuntemuksen kanssa. Magian käytön suhteen yleisin elementti on siis maa.

Alkuperä

Hukat olivat kerran susia, mutta puututtuaan itsenäisesti maailman tapahtumien kulkuun, oikeudenmukaisuudenjumala Isstor näki heidät hyväksi ja siunasi heidät ylemmiksi olennoiksi.

Hukka hahmona:

(Jos hahmollasi on kiellettyjä/outoja piirteitä, hänet leimataan demonin jälkeläiseksi ja vainotaan puoliverisenä.)

Sallittua:

  • Kaikki värit ja kuvioinnit maanläheisissä sävyissä
  • Harja/hiukset ja häntä

Ei sallittua:

  • Piikit, sarvet, siivet, hännät yms. ylimääräiset ruumiinosat
  • Räikeät värit
  • Pituus yli 250cm

Muut lajit

Takaisin ylös ↑

Aarnikotkat

Aarnikotka eli griippi on olento, jolla on kotkan pää ja siivet, sekä leijonan jalat, häntä ja korvat. Aarnikotkat ovat luonnovaraisena isoja ja mahtavia petoja, mutta kesyyntyvät melko helposti lemmikiksi. Aarnikotkat ovat persoja herkuille, kuten paistetuille peltohiirille ja lohelle, ja rohkean luonteensa takia lähestyvät helposti ihmistä.

Aarnikotkia käytetään ratsuina hevosten tapaan, ja ne jaksavat myös kantaa ihmistä seläsään lentäessään lyhyitä matkoja. Aarnikotkat ovat usein luonteeltaan leikkisiä ja uteliaita, mutta myös vakavan raivokkaita oman kotialueen puolustajia löytyy. Sotakentällä aarnikotka on vaarallinen vastus, sillä se sekä juoksee että lentää nopeasti ja raatelee kynsillään jokaisen eteensä tulijan armotta. Aarnikotkat rakastavat kiitosta ja hellyydenosoituksia, ja tulevat helposti mustasukkaisiksi, jos niitä ei rapsuteta tarpeeksi niiden lempipaikasta korvan takaa.

Aarnikotkat ovat älykkäämpiä kuin hevoset, eivätkä tämän taki sovi lemmikiksi aivan kaikille. Parhaiten aarnikotkan kanssa tulee toimeen kun kasvattaa sen kuoriutumisestaan saakka ja ystävystyy sen kanssa kunnolla.

Feeniksit

Feenikslinnut ovat Ayselin pyhiä eläimiä. Niiden sulkapeite on kirkkaan punaoranssi tai kultainen, ja ne pystyvät sytyttämään itsensä tuleen vahingoittumatta. Feeniksit ovat Ayselin vallan, uudestisyntymisen ja tulen symboleita.

Feeniksit ovat määrältään hyvin vähäisiä, ja sillä ne munivat yhden munan vain kerran vuosikymmenessä. Hautova emo sytyttää pesäkokon, jonka polttavassa lämmössä poikanen kehittyy. Jos muna ei hautomisen aikana saa olla tulessa, kuoriutuu poikanen harmaana, heikkona ja ilman tulikykyjä ja sillä on suuri vaara kuolla jo poikasena pois.

Feeniksejä on mahdollista pyydystää, ja niitä voikin nähdä lemmikkeinä ylimpiarvoisilla maageilla. Ne ovat suuri apu myös taistelukentillä ja viestien kuljettamisessa. Feenikslintua ei voi tavallisin keinoin tappaa, sillä niiden sisällä kytevä tuli roihahtaa puolustamaan lintua, heti kun se havaitsee vaaran uhkaavan.

Feenikslinnun kyyneleellä sanotaan myös olevan parantavia voimia, mutta feeniksin voi saada itkemään vain silloin, kun se on aidosti huolestunut jonkun läheisensä terveydestä.

Nymfit

Nymfit ovat luonnon henkiä tai sen alempiarvoisia jumalia. He syntyvät sinne, missä puut kasvavat vapaina tai joki virtaa solisten kenenkään häiritsemättä. He ovat metsän ja vesistöjen suojelijoita, ja heitä näkee usein tanssimassa niityillä tai puiden ympärillä kauniina päivänä.

Nymfejä on kahdenlaisia: metsän ja veden nymfejä. Yleensä he esiintyvät kauniin naisen olomuodossa, vaikka heidän kehonssaan onkin monia luontomaisia piirteitä. Vesinymfien ruumis rakentuu kokonaan vedestä ja metsänymfien keho voi muodostua puumaisista osista, lehdistä tai kukista. Nymfit kykenevät muuttamaan fyysistä muotoaan helposti ja leijailemaan vauhdilla edestakaisin välillä sulautuen puun runkoon ja välillä kukkia kasvavaan ruohomättääseen.

Nymfit ovat iloisia, leikkisiä ja hieman ilkikurisia. He rakastavan kiusata ja hassutella varsinkin yksin kulkevien matkustajien kustannuksella ja kulkea laulaen metsän ääniä muistuttavia laulujaan heidän vierellään. Terveen, elävän ja vapaan metsän tai niityn tunnistaa juuri siitä, että siellä on nymfejä. Pahuus, demonit ja metsän kaataminen ajavat nämä luonnon henget pois, ja lopulta metsä kuolee ilman nymfien hellää hoivaa.

Yksisarviset

Yksisarviset ovat hevosmaisia legendaarisia olentoja, joilla on vuohen sorkat, pitkä pukinparta ja pitkä suora sarvi otsassaan. He ovat metsän ikivanhoja asukkeja, ja luonteeltaan hitaita ja rauhallisia tarkkailijoita. Yksisarviset näyttäytyvät todella harvoin, sillä he elävät omassa eristäytyneessä yksinäisyydessään.

Yksisarvisen voi nähdä vanhassa aarniometsässä ollessaan yksin ja hiljaa. Kun hämärä laskeutuu, voi yksisarvinen ilmestyä odottajan eteen koko valkoisen hohtavassa komeudessaan. Usein olento ei kuitenkaan viihdy kauaa, vaan jatkaa menoaan. Yksisarviset osaavat lukea ajatukset ja muistot jo kaukaa, ja joskus hän voi tulla elämässää pahassa tilanteessa olevan tai suurten valintojen edessä mietiskelevän luo ja sanoa muutaman viisauden sanan.

Yksisarvisen sarvi on vahva taikakalu, josta juotu sadevesi parantaa minkä tahansa sairauden tai vamman ja sarven kosketuksella voi esimerkiksi puhdistaa saastuneen veden tai herättää kuolleen puun. Yksisarvisen nappaaminen on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, sillä se ei näyttäydy kenellekään, kenen sydän ei ole puhdas. Yksisarvisen tappaminen on luonnon silmissä pahimpia rikoksia, mitä kukaan voi tehdä, ja moisen teon tekeminen osoittaa uskomatonta pahuutta ja julmuutta. Yksisarvisen veressä on taikavoimia, ja sitä juomalla saa mahtavat voimat, mutta samalla saa yksisarvisten kirouksen ylleen.

Kukaan ei ole täysin varma kuinka pitkään yksisarviset elävät, mutta tarinat kertovat että he voivat tallustellan maan päällä tuhansia vuosia. Yksisarvisten varsat syntyvät kuuttomina öinä karhunvatukkapensaan kätkössä. Vaikka yksisarviset ovat maagisia ja mystisiä olentoja, yksi asia heistä silti tiedetään: he rakastavat karhunvatukoita, minttua, ruusunmarjoja ja villihunajaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s