Fantasiamaailma

Aikakautena Aysiassa eletään historiallista, myöhäiskeskiaikaan sijoittuvaa aikaa. Maailmaa voi pitää klassisena fantasiamaailmana mahtavine linnoineen, aatelisineen ja kuninkaineen. Tavallisen kansan asustaessa pienissä kylissää köyhyyden ja sairauksien keskellä, saa aatelisto nauttia päivistään viiniä siemaillen ja kuningasta vastaan kieroillen. Maailma ei kuitenkaan ole rauhaisa, sillä tavallisen kansan elämää varjostavat vuosisatoja käynnissä ollut ihmisten ja haltioiden välinen sotatila sekä alati läsnäolevat demonit, jotka haluavat hyötyä kaikesta siitä ahdingosta ja vihasta, jota sota saa aikaan. Kultaa taskuihinsa keräävät salakuljettajat, aatelisia vihaavat salamurhaajat ja lakia uhmaavat merirosvot keräävät itselleen suurimmat voitot.

Ihmiset elävät omassa kuninkaan johtamassa valtiossaan Barcelissa, kun taas haltiat ovat vetäytyneet omaansa, Isirioniin. Toisen lajin edustajia ei katsota hyvällä omalla maalla, ja varsinkin Barcelin pääkaupungissa Ajimeassa velloo suuri haltiaviha. Barcelissa ihmisten joukossa elävät myös vahvat ja sotaisat kentaurit, jotka ovat valmiita puolustamaan kotimaataan mitä tahansa heitä kohtaavaa uhkaa vastaan, vaikka eivät olekaan yhtä fanaattisia haltianinhoajia kuin kaksijalkaiset toverinsa. Haltioiden joukossa, Isirionin korkean vuoriston alla taas asuu kääpiöiden taitava ja kunniakas kansa, joka on paljon kiinnostuneempi kaivoksistaan ja käsitöistään kun muiden kansojen keskinäisistä kinasteluista. Hukat elävät yleensä omissa oloissaan parhailla metsästysmailla ja merihaltiat eivät jaksa vaivautua välittämään maanpällisten kansojen elämästä.

Barcelissa kuningas ehdoton yksinvaltias, eikä hän kuuntele neuvoja kuin omilta neuvonantajiltaan ja pääkaupunki Ajimean ylipapittarelta.. Kuninkaan valtaa on hankala kritisoida, sillä kaupunkien vartijoiden tehtävänä on tukahduttaa kaikki kapinat. Kuninkuus on periytyvää, ja on aivan tavallista että prinssien ja kuninkaan lähisuvun poikien välillä käydään kiivaita juonitteluja. Ei ole harvinaista, että kruunun oikeutettu pakeneekin kruunua ja kruununjuonitteluja ja alkaa elämään aivan tavallista elämää toivoen säilyttävänsä henkensä.

Isirionia johtaa haltiakuningas ja haltioista koostuva 200-jäseninen neuvosto. Kuninkuus ei ole periytyvää, vaan neuvoston jäsenet äänestävät joukostaan uuden kuninkaan edellisen kuoltua, tai jäätyään vapaaehtoisesti eläkkeelle. Neuvostoon ja muihin korkeisiin virka-asemiin pääsee aatelisarvon ja rahan avulla. Suurimpia kaupunkeja johtavat aateliset pormestarit istuvat kaikki neuvostossa. Joka kolmas vuosi neuvoston joukosta valitaanministereihin verrannolliset virat; joukosta löytyy niin rakennus-, liikenne-, sota- kuin kauppavastaavaakin. Nykyinen kuningas on Bellothir Hyrakos.

Aysian eli Isirionin ja Barcelin muodostaman niemimaan ulkopuolella on suuri määrä muitakin valtioita, mutta tavallisen kansalaisen tietoisuus näistä alueista on vähäinen. Ainoastaan kauppiaat ja uhkarohkeat seikkailijat ovat ainoita, jotka pitävät yllä tarinoita kaukaisista maista ja vieraista kansoista. Barcelin itäpuoleinen valtio on Chegr, johon tavallinen kansa suhtautuu historian valossa epäilevästi. Tarinat siitä, että itä olisi noituuden ja demoneiden koti riittää pitämään onnenonkijat loitolla.

Yhteiskunnassa on tiukka luokkajärjestelmä, joka asettaa aateliset tavallisen kansan yläpuolelle, mestarin oppipoikansa johtoon ja miehen naista ylemmäksi. Laivojen kapteenit, oman ammattinsa mestarit ja sotilaskomentajat ovat kaikki arvoja, jotka tunnistaa jo heti pukeutumisesta, ja heillä on yleisesti kaikkialla määräysvaltaa alempiarvoisempiaan kohtaan. Samalla tavalla kuin varkaus, valehtelu ja tappo, on myös epäsovinnainen käytös ylempiarvoisempia kohtaan rikos. Orjuus ei ole sivistyneillä alueilla yleistä ja lain mukaan pakkotyötä voidana käyttää vain rangaistuksena tai hyvityksenä rikoksesta.

Rahayksikköinä toimivat kupari-, hopea- ja kultakolikot, joista viimeksi mainituilla on niin iso arvo, että tavallinen kansalainen ei tule koskaan pitämään sellaista kädessään. Kauppiaat, lastia kuljettavat laivat ja talonomistajat joutuvat maksamaat toiminnastaan veroja, joita vihatut veronkerääjät vaativat säännöllisesti. Jokaisen ammattikunnan oma kilta pitää huolen siitä, että kukaan kiltaan kuuluva ei myy tuotteitaan liian halvalla. Kilta auttaa myös tarvittaessa verojen laskemisessa ja maksamisessa.

Aikakaudelle tyypillisesti naiset pukeutuvat yleensä mekkoihin, hameisiin ja tuninkoihin, eikä housuja nähdä hienojen ladyjen jalassa. Housuja käyttävä nainen on sotilas, merimies tai muu raskasta työtä tekevä henkilö, ja häntä pidetään alempiarvoisena työläisenä, samoin kuten kaikkia paljastavasti pukeutuvia. Sotilaat pukeutuvat heille määriteltyyn sotilasuniformuun tai haarniskaan, jonka yksityiskohtaisuus ja hinta kasvavat arvon mukaan. Rikkaimmat ritarit pukeutuvat kalleimpiin haarniskoihin ja omistavat hienoimmat hevoset. Korut kertovat kantajansa arvokkuudesta varsinkin ihmisten keskuudessa, sillä sota-aikana kääpiöiden tuottamat jalokivet eivät pääse Barceliin yhtä helposti. Salakuljettajat tienaavatkin suuria omaisuuksia kuljettamalla jalokiviä, tupakkaa, huumeita ja muita raskaasti verotettuja tai kiellettyjä tavaroita kaupunkeihin.

Tatuoinnit ovat yleisiä merimiesten keskuudessa sekä erilaisten jengien, kiltojen ja mafian symboleina. Tatuointeihin voidaan myös upottaa riimuja, jotka voidaan vapauttaa loitsuina. Riimutatuointien tekijät sekä aseiden ja esineiden riimukaivertajat ovat hyvin palkattu ammatti.

Ihmisillä ja haltioilla on omat kielensä. Ihmisten eli Barcelin kieli eli barcia on vakiintunut koko Aysian yleiskieleksi, ja kaikki kansat osaavat puhua sitä. Haltioilla, kääpiöillä ja merihaltioilla on omat kielensä. Tavallinen köyhä kansa ei osaa lukea, joten juorut ja tarinat liikkuvat kiertelevien bardien lauluissa. Tavernat ovat yleensäkin koko kansan kohtauspaikkoja, jossa kauppakaravaania puolustava palkkasoturi saa kuulla kaiken tärkeän ennenkuin ehtii tyhjentää puoliakaan kaalipatalautasestaan ja oluttuopistaan.

Demonit

Ihmiset palvovat ylijumalatar Ayselia, joka on vahva elämän, tulen ja sodan jumalatar. Tarina kertoo, että Aysel loi maailman toisen ylijumalan Chiman kanssa, jonka tehtävänä oli luoda uuteen maailmaan pimeys ja kuolema, jotta lepo olisi mahdollista. Chima kuitenkin suuttui uudelle maailmalle ja sen lajeille jotka vain kirosivat Chimaa, sillä kuolema erotti läheiset toisitaan. Niinpä Chima saastutti Ayselin luoman puhtaan maailman luoden sinne sairauksia ja omia kiusanhenkiään, jotta kuolemasta tulisi haluttu.

Aysel huomasi toverinsa petoksen ja vangitsi Chiman maan alle ikuideen tuleen, jotta tämä ei saastuttaisi maailmaa enempää. Chima oli kuitenkin saanut jätettyä oman jälkensä maailmana, eikä Aysel voinut tappaa Chimaa, sillä vaikka demonit katoaisivat tällöin, katoaisi myös lepo, joka oli tärkeää maailman tasapainon kannalta.

Ayselia palvovia ihmisiä kutsutaan aytolaisiksi. He pyrkivät elämään hyvää elämää Ayselin oppien mukaan ja poistamaan kaiken pahan maailmasta. Aytolaisuden näkyvin piirre Barcelissa ovat Ayselin luostarit, joiden vaikutusvalta on vain kuninkaan valtaa heikompi. Ayselin ylipapitar on kuninkaasta seuraava vallankäyttäjä, ja hänellä on puolellaan kansansuosio, Ayselin siunaus ja maan parhaimmat sotilasmaagit. Luostareissa koulutetaan soturipappeja, Ayselin pyhiä sotilaita, sekä demoninmetsästäjiä, joiden tehtävänä on estää suurimpia pirulaisia syömästä kokonaisia kyliä. Ayselin papittaret ovat erikoistuneita kaikenlaiseen parantamiseen ja ottavat suojiinsa jopa lainsuojattomat ja rikollisetkin.

Demonit syntyvät joko Chiman luomina tai ihmisten pahoista ajatuksista ja teoista. Vaikka demonit ovat lähtökohtaisesti pahoja henkiolentoja, voivat ne myös käyskennellä fyysisessä kehossa. Niillä on oma tahto ja omat tavoitteensa, eikä ole ennenkuulumatonta, että demoni olisi rakastunut kuolevaiseen ja saanut tämän kanssa lapsen. Nämä puoliveriset, kuten heitä kutsutaan, ovat ihmisten tarustossa pahoja ja pelottavia olentoja, jotka yrityksistään huolimatta epäonnistuvat tavallisessa ihmiselämässä ja antavat lopulta pahalle puolelleen vallan muuttuen kauhistuttavaksi hirviöksi.

Demonit ovat taitavia valehtelemaan ja manipuloimaan ja pyrkivät tekemään sopimuksia kuolevaisten kanssa. Demonin läsnäolo muuttaa usein hahmon ulkonäössä jotain esimerkiksi hiusten tai silmien väriä, joten kaikki poikkeavan näköiset henkilöt leimataan puoliverisiksi ja tapetaan tai vangitaan heti. Vain demoninmetsästäjä tai muu demonien aurat ympärillään tunteva henkilö voi sanoa, onko joku demonin riivaama vai ei. Tehtävä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, sillä demonit ovat huijaamisen ja hämäämisen mestareita. Puoliveriselle paras vaihtoehto on liittyä armeijan riveihin, sillä sotatilan vallitessa pakkovärvättyjen sotilaiden lisäksi kaikki vapaaehtoiset otetaan mukaan.

Haltiat eivät niinkään välitä Ayselin palvomisesta, sillä he ajattelevat että suurella ylijumalalle ole aikaa heille, sillä hän käyttää kaiken aikansa suosikkikansansa kuunteluun. He palvovat seitsemää luonnon elementtijumalaa eli magian jumalaa. Haltiat elävät niin rauhaisaa elämää kauniissa marmoripalatseissaan ja metsämökeissään, että eivät usko että demonit todella olevat pahoja vaan ajattelevan niiden vain olevan väärinymmärretyn Chiman kasvatteja, jotka ovat käännytettävissä takaisin hyväksi.

Magia

Magia on luonnon voimaa, jota maagi imee itseensä ympäristöstään ja tekee sen avulla yliluonnollisia asioita. Magiaa käytetään yleisemmin taisteluun ja demonien tuhoamiseen, mutta monet hyödyntävät sitä myös arjen ammatissaan. Jokainen hahmo voi omata vain yhden magiaelementin (erikoistapauksessa kaksi), jonka määräytyminen kulkee suvussa. Elementtejä on seitsemän: maa, vesi, tuli, ilma, sähkö, valo ja mieli.

Magia vaatii elinikäistä opettelua ja harjoittelua, eikä aikuinen ammattilaismaagikkokaan osaa kuin muutaman loitsun. Maageja koulutetaan valtion virallisissa kouluissa, joista valmistuneet palkataan useimmiten armeijan riveihin sotilasmaageiksi. Magiaa käyttäessä loitsusta jää ilmaan jälki, jonka avulla asiansa osaava maagi, ns. lukija osaa kertoa koska loitsu on tehty ja mitä elementtiä on käytetty. Monet maagit osaavat myös aistia maagisia ja demonisia auroja.

Myös parantaminen ja muodonmuutoksen onnistuvat magian avulla ja sen sijasta, että näitä loitsuja osaisi itse, ne voidaan upottaa riimuun jonka kuka tahansa osaa aktivoida. Virallisen taikuuden lisäksi on olemassa myös jotain, jota koulutetut maagit ja Ayselin papit kutsuvat noituudeksi: loitsimista ja parantamista yrttien ja rituaalien avulla niin, että loitsija ei käytä mitään tunnetusta seitsemästä elementistä.

Lisätietoa

Tietoa pelattavista lajeista löytyy Lajit-osiosta. Alla oleva lisätietoa-osio sisältää ylimääräistä tietoa magiasta, aatelisista ja luostareista, joka ei ole välttämätöntä luettavaa liittymisen ja pelaamisen kannalta, mutta auttaa varmasti maailmaan syventymissä ja hahmoideoiden saamisessa.

Magia

Magia on luonnon voimaa, jota maagikko valjastaa käyttöönsä. Loitsuihin tarvittavaa magiaa voi siis imeä sisäänsä ympäristöstään ja tehdä sen avulla asioita joihin ei normaalisti pystyisi.

Suurin osa olennoista saa synnyinlahjanaan mahdollisuuden käyttää magiaa, jotkut ovat lahjakkaampia tässä kuin toiset. Maagiset kyvyt ovat periytyviä, eli jos lapsen vanhemmat tai toinen heistä on osannut magiaa, on lapsellakin suuri todennäköisyys oppia kyseinen taito. Jotkin olennot ovat kuitenkin maagisempia kuin toiset; haltioiden ja lohikäärmeiden veressä on enemmän taikuutta kuin ihmisten ja kääpiöiden. Kaikilla on kuitenkin perjaatteessa mahdollisuus ryhtyä maagikoksi, sukujuuristaan riippuen.

Magiaa kanavoidaan eri elementtien kautta, oma elementti periytyy sekin suvussa. Yksi maagikko ei siis voi hallita kuin yhtä elementtiä, vain aivan erikoistapauksessa kahta. Elementti vaikuttaa loitsujen laatuun, esimerkiksi vesielementin haltijat voivat luonnollisesti tehdä veteen liittyviä taikoja, ilmaelementin haltijat ilmaan jne. Kaikki taiat täytyy siis tehdä oman elementtinsä kautta; ilman elementin omaava voi kutsua jotain luokseen ilman avulla, tulen elementin omaava voi sytytellä kynttilöitä. Kaikkia loitsuja ei ole mahdollista tehdä kaikilla elementeillä. Jos esimerkiksi omaa vesielementin, ei saa lyhtyä syttymään vaikka mitä tekisi. Joitain poikkeuksia on: jotkut yksinkertaisest loitsut, esimerkiksi oven lukitseminen, voidaan tehdä millä tahansa elementillä.

Magiajälki ja magian opiskelu

Loitsuja ei pysty koskaan tekemään täysin salassa, sillä niistä kaikista jaa tietynlainen ’jälki’. Kun loitsu on tehty, voi asiansa osaava henkilö, eli ns. lukija, tuntea ilmassa magian käytöstä jääneen jäljen ja osaa sen perusteella sanoa mitä elementtiä maagi on käyttänyt, mitä hän on tehnyt ja kuinka kauan sitten. Maagin ei siis kannata ryhtyä rikolliseksi sillä magiajäljet ovat mitä mainioimpia johtolankoja. Lukijan kykyjä voi kuka tahansa opetella. Myös oman magiajälkensä piilottamisen voi oppia, mutta vaatii paljon työtä saada se piilotettua täydellisesti.

Magian hallintaa on hyvin hankalaa oppia itse. Jos aikoo maagikoksi, paras tapa on hankkiutua oppipojaksi johonkin magiakykyjä omaavaan sukuun, hankkia itselleen yksityisopettaja tai mennä magian opiskelua varten perustettuun kouluun. Nämä magiakoulut ovat kaupunkien ylläpitämiä ja niiden päätehtävänä on kouluttaa maageja armeijan palvelukseen. Jos siis saa itsensä maksettua sisään tällaiseen kalliiseen kouluun ja onnistuu valmistumaan täysioppineeksi maagikoksi, ei kuitenkaan voi alkaa elää miten haluaa, sillä koulun käyneillä on suorastaan pakko liittyä armeijaan. Toisaalta maagikon ura tuo hyväpalkkaisen ja korkea-arvoisen ammatin ikään ja rotuun katsomatta loppuelämäksi.

Yleisnimitys magiaa osaavalle henkilölle on maagi. Maageilla on eri tasoja. Eniten on varmasti aivan tavallisia amatöörejä (amatöörimaagi), jotka ovat oppineen loitsun tai pari itsekseen, mutta eivät ansaitse vielä varsinaista arvonimeä. Ensimmäinen varsinainen maagikon taso on loitsija; heitä palkataan armeijan riveihin rivisotilaiden tapaan, eikä heiltä vaadita valtavaa lahjakkuutta, vain oman elementtinsä jonkinasteinen hallinta ja muutama taisteluloitsu. He voivat suorittaa myös jotain tiettyä tehtävää armeijan riveissä suoran taistelemisen sijasta, esimerkiksi joku ilmaelementin hallitseva loitsija ollaan voitu palkata huolehtimaan tavaroiden kuljetuksesta.

Maagikot ovat jo todella taitavia magianharjoittajia, jotka ovat käyneet koko seitsemänvuotisen koulutuksen läpi ja suoriutuneet hyvillä arvosanoilla. Armeijassa he palvelevat loitsijoiden esimiehinä ja käyvät valtavia taisteluja vihollismaagien kanssa.

Kaikkein korkea-arvoisin maagikko on arkkimaagi, joita on vain muutama koko valtakunnassa. Heidän tehtävänään on vahtia muiden maagien toimia. Taisteluun he osallistuvat harvemmin, mutta jos näin käy, on kaikkien muiden parasta paeta paikalta, sillä kahden arkkimaagin iskeminen vastakkain ei ole mitään jokapäiväistä miekkojen kolistelua, vaan maisemaa muuttava myllerrys. Myös lukijoita eli magiajäljen tunnistajia koulutettaan magiakouluissa.

Jokainen loitsu on opeteltava erikseen, jonkun elementin omaaminen ei siis tarkoita sitä että automaattisesti hallitsisi kaiken mitä kyseisellä elementillä voi tehdä. Loitsuissa on myös erilaisia tasoasteita, esimerkiksi sadeloitsun ensimmäinen taso on pikkuisten tihkupilvien kutsuminen, mutta kun jatkaa taitojensa hiomista, lopulta saa aikaan rankkasateen tyhjästä.

Taistelu

Käytännön taistelutilanteessa loitsun muodostaminen kestää muutamasta sekunnista minuuttiin, joten vastapuolella on mahdollisuus nähdä mitä on tulossa ja näinollen joko väistää tai kehitellä sopiva vastaloitsu. Loitsimistapoja on erilaisia; jotkut laulavat loitsunsa, toiset viittovat käsillään tai yksinkertaisesti sanovat mitä haluavat tehdä. Jotkut todella korkea-arvoiset maagit osaavat loitsia myös täysin ilman sanoja.

Kun huomaa, että vastapuoli on kehittelemässä loitsua, on parasta alkaa nostattaa vastaloitsua, jos tahtoo pysyä hengissä. Helpoimpiin taikoihin kuuluvat loitsut jotka voisivat tapahtua muutenkin luonnossa, esimerkiksi maanjäristyksen tai sadekuuron aiheuttaminen. Näiltä voi puolustautua yksinkertaisesti poistamalla häiriötekijän; nousemalla ilmaan pois maankamaralta tai puhaltamalla sadepilvet pois. Toisenlaiset loitsut ovat selvästi epäluonnollisia. Näihin kuuluvat kaikenlaiset tulipallot, salamaniskut ja vesimuurit. Näiltä taioilta voi puolustautua pysäyttämälllä hyökkäyksen puolustustaialla, eli omasta magiasta muodostuneella energiapurkauksella. Maagien taidot määräävät lopulta sen, pysähtyykö hyökkäys vai osuuko se; vaikka yksinkertainen vesitaika sammuttaa tulipallon, aloittelevan vesiloitsijan on turha yrittää kehitellä vastataikoja tuliarkkimaagia vastaan.

Toiset elementit ovat luonnostaan voimakkaampia tiettyjä elementtejä vastaan. Tällaisessa tilanteessa luovuus on pelastava tekijä. Jos vihollinen sylkee tulipallon päällesi, sähköelementin hallinnasta ei ole paljoa hyötyä. Aina ei kuitenkaan tarvitse pysäyttää hyökkäystaikaa suoralla puolustaialla; olisiko viereisestä vesitynnyristä sittenkin enemmän apua?

Magian heikkoudet

Maagin on saatava oman elementtinsä ainetta ympäristöstään loitsiakseen. Jos hahmosi omaa vesielementin, hän ei voi tehdä yhtään mitään rutikuivalla aavikolla. Magiaenergiaa ei voi vain luoda tyhjästä, se täytyy ottaa jostain. Vaikka maagi käyttää ulkopuolista voimaa, sen käyttäminen väsyttää silti samoin tavoin kuin työkalun käyttäminen työmiestä. Itsensä on mahdollista väsyttää kuoliaaksi asti, jos magian virtaa ei saa jostain syystä loppumaan. Varomaton magiankäyttö voi muutenkin viedä hengen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tuliloitsuja opettelevat polttavat vähintään kätensä karrelle harjoitellessaan.

Magian käyttö myös houkuttelee demoneita. Spektraalidemonit etsivät alati kohteita, joiden kautta ruumiillistua ja magiaa osaavat henkilöt ovat heidän ykköskohteitaan. Demonit ovat taitavia valjastamaan muiden taikakyvyt omaan käyttöönsä.

Elementit

Elementtejä on 7: peruselementit ovat vesi, tuli, maa, ilma ja sähkö; erikoiselementtejä (erittäin harvinaisia) ovat valo ja mieli.

Vesi

Vesi on yksi peruselementeistä ja on suhteellisen yleinen esiintyvyydeltään. Kaikki merihaltiat omaavat vesielementin. Vesiloitsuja on suhteellisen helppo oppia ja ne ovat monikäyttöisiä myös käytännön elämässä. Armeijassa vesiloitsijat huolehtivat armeijan huollosta ja huonojen säiden manaamisesta vihollisten ylle.

Jääloitsut kuuluvat vesielementin piiriin. Hahmo voi osata pelkästään jäätaikoja, pelkästään vesitaikoja, tai sitten molempia.

Vesielementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) kutsua sadepilviä ja luoda sadetta, kuivattaa jokia, nostattaa vettä maasta, hengittää veden alla, aistia vettä ympäristössään, luoda aseita vedestä yms.

Tuli

Tuliloitsut eivät yleensä ole kovinkaan käytännönläheisiä (perus kynttilänsytytysloitsua lukuunottamatta), mutta taistelukentillä tulimaagit ovat korvaamaton apu. Tulielementti on nopeaa ja tehokasta, pitkälle treenattuna tuliloitsut ovat kaikista loitsuista tuhoisimpia. Tuli on kuitenkin heikkoa vesielementtiä vastaan käytännön syistä. Maagien taidot ovat kuitenkin suoraan verrannollisia heidän loitsujensa tasoon, eli maagikon sytyttämää tulipaloa ei voi sammuttaa amatööriloitsijan vesisateella. Armeijassa tuliloitsijat huolehtivat esimerkiksi käskyjen välittämisestä ampumalla tulisuihkuja taivaalle.

Tulielementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) sytyttää minkä tahansa kohteen tuleen, luoda ilmaan pienen valaisevan tulipallon, manata laavaa esille maankuoresta (yhdessä maaelementin kanssa), aiheuttaa tulisateen, luoda aseita tulesta yms.

Maa

Maaelementti on yleisin kaikista elementeistä ja sitä esiintyy varsinkin hukilla ja ihmisillä. Maaloitsut ovat todella tehokkaita, sillä maata on aina loitsijan ympärillä, joten hänen ei tarvitse etsiä voimiensä lähdettä kaukaa. Maa sisältää uskomattoman määrän voimaa, ja vaikka sen käyttö saattaakin olla hieman hidasta, vahvuudessa mikään muu elementti ei pärjää sille. Maaelementin piiriin kuuluvat monenlaiset kasveihin liittyvät loitsut (yhdistettynä vesielementtin), ja sen avulla voi tehdä pitkäkestoisia taikoja, kuten nopeuttaa kasvien kasvamista, parantaa sadon laatua tai muokata maisemaa. Maaelementillä voi myös manata laava esille maankuoresta, tai muuttaa kiven laavaksi luomalla kovan paineen. Maa- ja tulielementin yhtäaikainen hallinta mahdollistaa todella vahvojen laavaloitsujen käytön.

Maaelementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) kasvattaa kasveja, vakoilla kaikkia ympärillä olevia olentoja (kunhan he vain koskettavat maata), muokata maata minin tahansa muotoon, paikallistaa maan sisällä olevia kohteita ja kutsua niitä esiin yms

Ilma

Ilma on hyvin luonnollinen ja helppo elementti käsitellä. Perusloitsut ovat helppo oppia ja ne toimivat myös käytännön elämässä. Ilmataiat ovat nopeita ja niiden loitsiminen on helppoa, sillä ilmaa, voiman lähdettä on aina maagikon ympärillä. Nopeasti liikkuva lähetti on esimerkki ammatista, johon ilmamaagi voi ryhtyä.

Ilmaelementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) kutsua esineitä luokseen, vakoilla muita tuulen avulla, aiheuttaa myrskyjä pikku puhureista tornadoihin, puhaltaa pois sadepilviä, juosta nopeasti yms.

Sähkö

Sähkö on elementeistä kapea-alaisin käytännön elämässä. Se onkin siis lähinnä taisteluelementti. Sähköloitsut perustuvat kaikki salamoihin ja ukkoseen ja aloittelevat loitsijat tarvitsevat aina ukkosmyrskyn, fyysisiä salamoita tai staattista sähköä loitsujensa energiaksi. Sähkömaagit imevätkin energiansa useimmiten kitkan aiheuttamasta hankaussähköstä ympäriltään. Edistyneemmät maagit osaavat luoda salamoita tyhjästä ja iskeä niiden energialla minne vain. Hyvä tapa sähköloitsujen käyttöön ovat erilaiset maagiset aseet. Salamoiden energialla kyllästettyneenä voidaan saada aikaan aseita, jotka ovat ylivoimaisa tavallisia aseita vastaan ja aiheuttavat vahinkoa laajalla aluella osuessaan kohteeseensa. Sähkö toimii hyvin yhdessä vesielementin kanssa.

Sähköelementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) luoda ukkosmyrkyjä, sytyttää kipinöillä tulta, iskeä salamoilla, luoda aseita sähköstä yms.

Valo

Valo kuuluu mystisempiin elementteihin, jonka esiintyminen on harvinaisempaa kuin ns. peruselementtien. Valoelementin avulla on hankala langettaa varsinaisia taisteluloitsuja, sillä ei ole suoranaista fyysistä voimaa, joka murskaisi vihollisen puolustuksen. Valoelementti koostuu lähinnä valon määrää säätelevistä loitsuista. Valomaagi voi sokaista vihollisensa kirkkalla valolla tai estää häntä näkemästä luomalla pimeyden, tai hän voi hämärtää oman kehonsa niin, että sulautuu varjoihin tai suoraan auringonpaisteeseen. Tulen sytyttäminen valon avulla on mahdollista, mutta on melko vaativa taika.

Valoelementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) luoda kirkasta valoa tai pimeyttä, luoda leijuvia valopalloja, sulautua varjoon tai valoon yms.

Mieli

Mielielementti on kaikista elementeistä harvinaisin, eikä sitä oikeastaan esiinny muilla kuin taikaolennoilla (haltiat, lohikäärmeet, demonit yms.). Mielielementtiin ei liity suoranaisia taisteluloitsuja tai muutenkaan mitään näkyvää. Mielimaagi vaikuttaa muihin olentoihin oman mielensä avulla. Mieliloitsut ovat todella vaikeita ja vaativat vuosien koulutusta, mutta valmistunut mielimaagi voi olla varma, että joku yrittää palkata hänet hämärähommiin.

Mieliloitsut perustuvat siihen, että tämän elementin omaavat maagit ikäänkuin aistivat maailmassa kolmannen tason, mielen tason, jolle olentojen päänsisäinen maailma heijastuu. Mielitason löytäminen ja siellä liikkuminen on kuitenkin hyvin vaikeaa ja riskialtista; jos maagi päästää itsensä vaipumaan liian syvälle tähän tasoon, hän voi kadottaa minuutensa ja jäädä loukkuun ulos ruumiistaan. Jotkut ajattelevat että mielielementin omaavat eivät ole todellisia maagikkoja vaan jotain hyvin pelottavia henkimaailman kanssa kanssakäymisissä olevia henkilöitä, jotka kuuluu kiertää kaukaa. Yleensä mielielementti saakin maagin luonteeltaan sisäänpäinkääntyneeksi, sillä kykyjensä avulla he pelkästään saavat tietoonsa niin paljon asioita, jotka eivät heille kuulu, että se horjuttaa heidän maailmankuvaansa.

Kaikki mieliloitsut alkavat samalla tavalla; maagi ottaa yhteyden mielitasoon, jossa he voivat aistia muiden olentojen mielet. Tämän jälkeen maagi etsii henkilön, johon haluaa olla yhteydessä ja toimittaa asiansa. Mielimaagin lähestymisyritykseltä voi opetella suojautumaan, mutta tämäkään ei ole helppoa.

Mielielementin omaava voi esimerkiksi (taidoista riippuen) kyetä telepatiaan jopa pitkänkin matkan päästä, kontrolloida muiden ajatuksia, vakoilla, aiheuttaa aistiharhoja, vaikutta uniin ja luoda painajaisia yms.

Yhteistyöloitsut

On harvinaista omata kaksi elementtiä, mutta joillain lajeilla tämäkin on mahdollista. Tällöin elementit joko tukevat toisiaan tai sitten vaihtoehtoisesti ovat vain haitaksi toisilleen. Esimerkiksi maa- ja vesielementti yhdessä mahdollistavat todella voimakkaiden kasviloitsujen käytön sekä maa ja tuli todella tehokkaiden laavaloitsujen käytön. Tulen ja veden samanaikaisesta omaamisesta on useammin enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ne eivät tue toisiaan kuin ehkä yhdessä loitsussa: kuuman veden tai höyryn käsittelyloitsussa. Useimmiten nämä kaksi elementtiä ovat tosin vain toistensa tiellä. Magiakouluihin ei aina edes oteta tätä yhdistelmää omaavia oppilaita, sillä heidän opettamisensa on vaikeaa ja sopivien loitsujen löytäminen lähes mahdotonta. Valtavalla työllä on kuitenkin mahdollista saavuttaa tämänkin yhdistelmän hallinta, mutta tuloksena ei ikinä ole mitään kovinkaan tehokasta.

Kaikkia loitsuja ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin. On mahdollista opetella tekemään loitsuja yhteistyössä jonkun toisen maagin kanssa. Jos kummallakin loitsijalla on sama elementti, tuloksena on entistä tehokkaampi lopputulos. Eri elementtien omaavien loitsijoiden kykyjä taas yhdistelemällä voidaan tehdä taikoja, jotka ovat todella tehokkaita, sillä jokainen keskittyy omaan erikoisalueeseensa.

Muodonmuutokset

Muodonmuutosloitsu ei varsinaisesti tarvitse mitään tiettyä elementtiä onnistuakseen, vaan sen voi tehdä minkä tahansa elementin kautta. Käytännössä muodonmuutos siis tapahtuu niin, että maagi kerää oman elementtinsä magiaa itselleen tarvittavan määrän, kanavoi sen sitten omaan kehoonsa ja muuttaa tämän muotoa. Muodonmuutosten tekemistäkin täytyy harjoitella, jokaisen hahmon tekeminen vaatii jopa vuosia opiskelua. Nopeuttaakseen muodosmuutosprosessia ja sen oppimista useat turvautuvat erilaisiin maagisiin esineisiin (esimerkiksi koruihin), loitsun voi upottaa tällaisen esineeseen ja sen voi vapauttaa milloin vain. Näin muodonmuutoksen tekeminen onnistuu nopeasti ja ilman vaativaa koulutusta.

Muodonmuutoksilla on kuitenkin joitakin rajoitteita. Joissakin loitsuissa on tietynlainen aikaraja, kuinka usein niitä voi tehdä, sillä loitsu kuluttaa paljon loitsijan maagisia voimavaroja. On myös erittäin harvinaista että yksi maagi kykenisi omaamaan enemmän kuin kaksi eri hahmoa (alkuperäisen muotonsa ja loitsitun hahmonsa, esim. ihminen ja kissa).

Muuttakseen omaa ulkonäköään täytyy opetella muodomuokkamaistaika, joka onnistuu millä tahansa elementillä. Mielielementin hallitsevat voivat myös käyttää loitsua, joka hämää katsojaa näkemään jotain muuta kuin loitsija todellisuudessa on: eli ei siis muutamaan ulkonäköään oikeasti, vain luomaan aistiharhan että olisi.

Riimut

Taikuutta voi vapauttaa ilman varsinaisia magiataitoja käyttämällä riimuja, jotka ovat usein kaiverrettuna esimerkiksi aseihin tai koruihin. Nämä riimut ovat loitsuja itsessään, ja aktivoituvat silloin kun niiden asettaja on asettanut loitsun aktivoitumaan. Täysin magiakyvytönkin voi siis riimuin loihdituin asein tehdä suurta vahinkoa demoneille, vaikka ei muita kykyjä osaisi.

Riimut kaivertaa siihen erikoistunut maagi. Riimukaivertaja on ammatti, jolla voi elättää itsensä suhteellisen leveästi. Erityisesti suojeluriimut ovat suosittuja ja niillä koristellut korut ja amuletit ovat erittäin suosittu lahja aikuistuvalle nuorelle.

Parantaminen

Parantaminen suoraan magian avulla on erittäin edistynyttä taikuutta. Parantajan on parantaessaan annettava osa omasta voimastaan ja elämänenergiastaan ja siirrettävä tämä magiansa avulla loukkaantuneelle. Parantamisprosessi vie aikaa kymmenistä minuuteista tunteihin, riippuen vamman vakavuudesta. Jotta loukkaantunut keho ei alkaisi hylkimään uutta kudosta, vaan ottaisi sen käyttöön, ei sitä voida magialla keinotekoisesti luoda. Parantamalla siis annetaan energiaa kehon omille soluille, jotka alkavat korjata haavaa tai vammaa pikavauhtia. Osatakseen parantaa vaikeita loukkaantumisia, on siis myös tunnettava kehon toimintaa, jotta ei hätiköinnillä aiheuttaisi lisää vahinkoa. Jos vaikka maagi hoitaa luunmurtumaa, on hänen ensin tiedettävä missä suunnassa luu on murtunut ja lastoitettava luunpalaset ensin oikeille paikoilleen, jotta murtuma ei paranisi vinoon. Parantamisloitsuilla voidaan nopeuttaa parantumista yli satakertaiseksi, mutta liian varomaton senkään kanssa ei saa olla.

Sairauksien hoidossa parantamisloitsut auttavat niin, että maagi voi antaa kuumeen kourissa kärsivälle potilaalle lisää voimia, jotta tämä jaksaa omin sisäisin keinoin taistella paremmin taudinaiheuttajia vastaan. Kuolemansairastakin voidaan siis pitää pitkään hengissä parantajamaagien voimilla.

Ayselin papit ovat erikoistuneet parhaiten parantamisen saloihin. Pahasti sairaan tai loukkaantuneen kannattaa siis etsiä apua luostarista.

Noituus

Joissain suvuissa periytyy vanhaa tietoa ja kansanperinnettä, joka on nykyaikaisten sivistyneiden maagien ja magian tutkijoiden mielestä puhdasta humpuukia. Nämä kyläparantajat ja loitsijat parantavat magian sijasta perinteisillä keinoilla, yrteillä, rituaaleilla ja amuleteilla, joiden alkuperä ei ole selvä kuin heille itselleen. Ayselin luostarien virallinen kanta on, että koska tämä taikuus ei ole peräisin mistään tunnetusta seitsemästä elementistä, on sen oltava demonista ja näinollen pakanallista ja väärää. Kaikki noituuden ja kyseenalaisen magian harjoittajat ovat virallisten maagikkojen vihollisia, ja heidät pyritään hävittämään maailmasta.

Aateliset

Aatelius on arvo, jonka myöntää kuningas. Se voidaan antaa sodassa menestyneille, rikkaille tai vaikutusvaisille henkilöille. Aatelisarvot usein jaetaan suosion mukaan, eli kuningas palkitsee seuraajiaan arvonimillä ja erityisasemilla.

Aateliset usein omistavat jo ennestään maata ja muuta omaisuutta, mutta varsinkin sotasankareita kuningas palkitsee maalahjoituksilla. Aateli on yleisnimitys kaikille ylimysasemassa oleville, ja aatelius on voitu saavuttaa monta kautta; aatelisten joukosta löytyy niin isoja plantaaseja hallitsevia lääninherroja kuin sodasta eläkkeelle vetäytyneitä kuninkaalle mieluisia sankareitakin.

Kun henkilö aateloidaan, hänen puolisostaan ja lapsistaan tule myös aatelisia. Kun henkilö kuuluu itse alempaan yhteiskuntaluokkaan ja nai aatelisen, hän saa itsekin aatelisarvon, mutta menettää tämän eron sattuessa. Vaikka jollakulla olisikin nimellisesti aatelisarvo, siitä ole käytännön hyötyä, jos muut aateliset eivät suostu hyväksymään häntä kaltaisekseen juuri vaikkapa alhaisten sukujuurtensa takia. Aateliset suosivat toisten aatelisten kanssa naimisiin menemistä.

Aatelisuus perityy jokaiselle lapselle. Lain mukaan vanhinta poikaa ei saa jättää perinnöttömäksi. Puolison kuollessa leski saa kaiken omaisuuden haltuunsa, tosin tässä tapauksessa aatelisarvo ajaa alempiarvoisten yli. Jos aatelinen on nainut alemiarvoisen ja kuolee ensin, hänen aatelisomaisuutensa ei jää tämän uudisaatelisen käsiin, vaan aatelisen muu suku ja lapset saavat päättää omaisuudesta. Näin pyritään estämään rahvaan keinottelu ylempään kastiin.

Barcelissa kuninkaalla on paljon valtaa. Virallista neuvostoa ei ole, vaan päätöksiä hänen kanssaan tekevät luottoaateliset jotka ovat luikerelleet asemaansa juonittelun ja rahan avulla. Monet samat suvut istuvat vuosikymmen toisensa jälkeen kuninkaan vierellä ja pyörittävät asioita samoin kuin heidän isänsä ja isoisänsä ovat tehneet. Juonittelu ja oman aseman pönkittäminen muiden kustannuksella ovat arkipäivää, eikä tavallisella rahvaalla ole paljoa sananvaltaa isoihin päätöksiin. Isirionissa valtaa pitää haltoiden neuvosto, jonka kaikki jäsenet kuuluvat haltoiden rikkaimpaan aateliin.

Barcelissa tärkeimmät pienemmän toimijat ovat aateliset pormestarit, jotka ovat vastuussa kukin omasta kaupungistaan ja sen lähialueista. He vastaavat suoraan kuninkaalle, vaikka voivatkin hyvin pitkälti elää miten huvittaa, niin kauan kuin kansa pysyy edes jokseenkin tyytyväisenä. Perusraamit veroihin ja lakeihin tulevat kuninkaan hovista, mutta jokainen pormestariaatelinen soveltaa niitä oman mielensä mukaan. Johtamisen taso saattaa siis vaihdella paljonkin kaupunkien välillä.

Barcelissa kuninkaan perhe ja lähisukulaiset ovat ruhtinaita. He ovat kuninkaan jälkeen ylimpiä aatelisia ja saavat arvonimensä vain sukujuurtensa kautta. Prinssi ja prinsessa -nimiä käytetään, eli he ovat samaan aikaan myös ruhtinaita. Prinssin tai prinsessan mennessä naimisiin, hänen puolisostaan tulee ruhtinas, mutta muiden ruhtinaiden mennessä naimisiin, heidän puolisostaan tulee herttua tai herttuatar.

Herttua ja herttuatar on sekä Barcelissa että Isirionissa sotilashenkilöille tai johtajille annettu arvonimi. Nimi kertoo, että henkilöllä on valtaa ja hän on saanut aikaan jotain suurta. Nimi on arvokas ja sen kantajia kunnioitetaan syvästi.

Kreivin tai kreivittären arvonimi annetaan Barcelissa ja Isirionissa henkilölle palkaksi hallituksen kannattamisesta, avunannosta tai muusta merkittävästä teosta. Kaupunkien pormestarit ovat usein kreivejä ja he omistavat usein paljon maata. Tavallisen kansan näkökulmasta osaa kreiveistä voi pitää täysinä tyhjäntoimittajina, sillä he ovat saaneet arvonsa mielistelemällä kuningasta tai antamalla lahjuksia armeijalle.

Aatelisten arvoasteikko menee seuraavassa järjestyksessä: ruhtinas-herttua-kreivi. Heistä seuraavana tulevat porvarit, eli arvostetut kauppiaat ja käsityöläiset. Nokkimisjärjestys aateliston sisällä on hyvin tarkka ja esimerkiksi lapset pyritään naittamaan vain samanarvoiseen tai korkeampaan aateliin kuuluvan kanssa. Kreivi saa olla todella ylpeä ja kiitollinen, jos herttua kutsuu hänet juhliinsa, ja moinen saavutus nostaakin henkilön arvoa heti ylemmäs. Herttuoiden ja ruhtinaiden joukossa käydään alati juonitteluja kruunusta ja tärkeimmistä valtion viroista; sekä Barcelissa että Isirionissa eniten valtaa omaavat päättävät käytännössä keskenään kakista asioista. Kreivit ratkovat asioita paikallisesti omalla alueellaan.

Kaikkien aatelisten elämä on ylellistä, ja varsinkin kreivit pyrkivät antamaan ulospäin rikkaan ja mahtavan kuvan, jotta heitä pidettäisiin yhtä mahtavana kuin ylempää aatelia. Palvelijoiden määrä talossa tulee olla mahdollisimman suuri, ja ulos mennään vain hienommissa vaatteissa hienoimpien hevosten vetämissä vaunuissa, sillä nämä asiat kertovat siitä, että henkilöllä on rahaa ja valtaa. Se, jonka elämä kukoistaa, on varmasti matkalla kohti ylempää asemaa ja vallankahvaa.

Aysel ja luostarit

Aysel on sodan, voiman, elämän, vihan, tulen ja valon jumalatar. Hänet kuvataan usein nagana, eli naisena, jolla on käärmeen alaruumis. Hänellä on usein myös liekehtivä miekka tai jonkinlainen maaginen sauva – kaikki tietenkin loistaen hänen värejään punaista ja valkoista. Aysel on oikeudenmukainen jumala, ja hän palkitsee uskolliset seuraajansa ja rankaisee vastustajiaan ankarasti. Elämän vastoinkäymiset ovat vain Ayselin lähettämia koettelemuksia, joiden tarkoitus on koulia ihmisestä parempi.

Hartaan aytolaisen on hyvä suorittaa kerran vuodessa uhraus Ayselille ja kiittää häntä saamistaan lahjoista. Mikään ei ole varmaa tässä maailmassa, joten mitä paremmat välit aytolaisella on Ayseliin, sen paremmin elämäkin rullaa. Yleensä Ayselille uhrataan ruokaa ja eläimiä, mutta joissakin aytolaisuuden muodoissa uhrataan jopa omia lapsiaan. Tällöin ajatellaan, että mitä rakkaamman tai tärkeämmän asian uhraa, sitä suuremman kiitoksen Aysel antaa.. Aysel haluaa olla aytolaisen arvoasteikossa aivan ylimmäisenä ja tärkeistä asioista luopuminen tekee kunniaa jumalattarelle ja on merkki todellisesta uskollisuudesta.

Uhraukset suoritetaan yleensä temppelissä tai luostareissa, jotka sijaitsevat yleensä kaupunkien keskellä. Luostareita on kaiken kokoisia aina pienistä veljes- ja sisarkunnista suuriin luostarikaupunkeihin. Kaikilla luostareilla on kuitenkin yksi yhteinen tekijä; niitä ei koskaan rakenneta vuoristoon. Aytolaiset uskovat, että Aysel on vanginnut Chiman, pahuuden lähteen ja petturin, vuorien alle ikuiseen tuleen. Vuoristoon rakennettu luostari ei siis voisi pysyä pyhänä, sillä Chiman voimat yltäisivät saastuttamaan sen.

Temppeleissä ja luostareissa ylipappeina toimivat lähinnä naiset, sillä uskotaan, että miehet eivät voisi ymmärtää Ayselia. Jokaista temppeliä ja luostaria johtaa ylipapitar, joka suorittaa joka vuosi keväällä uhrin Ayselille kansansa ja aytolaisten puolesta ja pyytää hyvää onnea. Monet ihmisnaiset palvelevat jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä 15-20 -vuotiaina temppelissä noviiseina. Osa heistä jää vakituisiksi papittariksi. Suurimman johtajan, Ajimean luostarin ylipapittaren virka on elinikäinen ja siihen valitaan seuraava edellisen tehdessä kuolemaa. Sanotaan, että Aysel valitsee jo noviiseista aina sen, kenet haluaa nostaa seuraavaksi ylipapittareksi kun aika on kypsä.

Nuoret naiset hakevat usein luostariin noviisiksi. He viettävät aikaa luostarissa muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja suurin osa heistä palaa tämän jälkeen tavalliseen arkielämään. Noviiseina nuoret saavat opetusta uskonnon lisäksi myös elämästä, magiasta ja käytännön ammateista. Heidän tavoitteenaan on oppia elämään rauhassa itsensä ja Ayselin kanssa ja tunnistaa maailmaan pahuus ja oppia vastustamaan sitä. Elämänsä suuntaa etsivälle naiselle luostariaika avaa elämän tarkoitusta ja omaa itseä täysin uudella tavalla.

Noviiseiden elämänrytmi on melko säännöllistä ja kurinalaista. Oltuaan luostarissa vuoden noviisi voi päättää haluta jatkaa elämäänsä Ayselin papittarena. Tässä vaiheessa varsinaista pappisvihkimystä ei vielä saa, eikä lupausta voi tehdä, vaan nuori nainen jatkaa elämäänsä luostarin täysivaltaisena jäsenenä, ja häntä kutsutaan papitarkokelaaksi tai nuoremmaksi papittareksi.

Luostarin asukkien päivien päätehtävä on palvoa Ayselia. Auringonnoususta alkavan päivän ensimmäinen ohjelma on yhteinen rukoushetki. Tämän lisäksi he opiskelevat ja tutkivat magiaa ja uskontoa, pitävät yllä koulua ja sairaalaa, auttavat kansalaisia heitä riivaavia demoneja vastaan, hoitavat omalta osaltaan politiikkaa ja auttavat hädässä olevia. Luostari on paikka, josta saa apua ja turvapaikan joka tilanteessa, ja papittarien valaan kuuluu auttaa kaikkia lajiin tai elämäntilanteeseen katsomatta.

Kun papitarkokelas on palvellut joitakin vuosia, ja luostarin vanhemmat papittaret katsovat, että hän on valmis loppuelämän mittaiseen palvelukseen, on valan vannomisen aika. Uusi papitar vannoo uskollisuuttaan Ayselille ja luostarille ja lupaa taistella Chiman pahuutta vastaan ja auttaa hädänalaisia. Naimisiin menoa tai omien lasten hankkimista ei valansa vannoneelta suvaita, vaikka orvon lapsen pelastaminen ja tämän kasvattaminen Ayselin hyväksi soturiksi onkin hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa. Pappisvala on elinikäinen, ja jos sen rikkoo, saa varmasti luostarin paheksunnan ja vihan päälleen. Jos vanhemmat papittaret epäilevät yhtään, että nuori papitarkokelas ei pysty omistamaan elämäänsä Ayselille ja avustustyölle, ei hänen anneta vannoa valaa. Aysel ei halua ylimmiksi papeikseen ihmisiä, joiden sydän ei ole puhtaasti mukana.

Luostariin voi päästä minkä tahansa lajin edustajana. Kentaurit tosin ovat usein liian tulisia luonteeltaan halutakseen omistaa elämäänsä vain yhdelle asialle, ja haltiat palvovat enemmän muita jumalia. Perjaattessa missän ei lue, mitä lajia ylipapittaren tulisi edustaa, mutta jostain syystä tälle paikalle on aina valikoitunut ihminen.

Sukupuoli ei ole este Ayselin palvelemiselle. Miehet voivat samalla tavalla vannoa pappisvalan, vaikka miespappien määrä onkin suhteessa vähäinen. Luostariin tulevat miehet päätyvät usein opiskelemaan magiaa ja ryhtyvät taisteleviksi soturipapeiksi, jotka kiertävät luostarin asialla demoneita tappamassa, suojelevat ylipapitarta tai astuvat taistelukentälle oikeudenmukaisuuden puolustajina. Aysian suurimmassa luostarissa Ajimean luostarissa opetetaan sekä magiaa että taistelemista, ja sen muurien sisällä koulutetaan joka vuosi kourallinen Ayselin eliittisotilaita. Tietenkin myös naiset voivat ryhtyä soturipapeiksi, tämä on erityisesti uskonnollisten kentaurien suosima tie.

Soturipapit ovat koko valtakunnan kovimpia taistelijoita. Heitä on luostarissa opettanut maan parhaimmat magiankäyttäjät ja heidän taistelutaitonsa ovat karaistuneet kovaksi luostarin ankarassa elämässä. Sotilasta, jolla on päällään itse Ayselin ja hänen ylipapittarensa henkilökohtainen siunaus, ei ole helppo iskeä maahan.

Papittaret tunnistaa jo kaukaa heidän kaavuistaan, jotka ovat syvän punaiset. Noviiseiden puvut ovat yksinkertaisempia kuin vanhempien pappien. Itse ylipapittaren kaapuun ja papittarien juhlakaapuihin on kirjailtu valkoisia liljankukkia, Ayselin tunnuksia.

Advertisement