Hahmonluonti
Kun olet lukenut kaikki sivujen tekstit läpi ja olet vakuuttunut siitä, että haluat liittyä AC:n pelaajien joukkoon, seuraava askel on tietenkin liittyminen ja hahmonluonti! Homma toimii yksinkertaisesti niin, että rekisteröidyt foorumiin ja laitat hahmosi Hahmohakemukset-osioon. Kun hahmokuvauksesi on hyväksytty, olet heti valmis pelaamaan! Mitään aikaisempaa roolipelikokemusta ei tarvita, kaikki mitä tarvitaan on jonkinasteinen kirjoitustaito ja hippunen mielikuvitusta. Jos olet nettiroolipelaamisen suhteen täysi untuvikko, ylläpito kyllä auttaa perusteiden kanssa. Roolipelaamisenkin suhteen auttaa kuitenkin ihmisten yleinen oppistaktiikka: katso mitä muut tekevät ja tee samalla tavalla perässä.
Kirjoittaessasi älä pelkää keksiä jotain aivan uutta! Näiltä sivuilta löytyvät tekstit on luotu auttamaan pelin maailman sisälle pääsemisessä, kukaan ei kiellä sinua täydentämään itse sitä, mitä teksteistä puuttuu. Ylläpitäjät kyllä huomauttavat jos jokin menee yli.
Jotta turhilta hylkäyksiltä vältyttäisiin, aloita hahmokuvauksen kirjoittaminen mielummin ensin johonkin teksinkäsittelyohjelmaan, älä suoraan foorumiin. Kirjoita hahmokuvaus ja käy se läpi huolellisesti ja ajatuksella. Vasta, kun olet aivan varma, että hahmo on valmis, lähetä se foorumille hyväksyttäväksi.
Kuinka välttää Mary Sue -hahmon tekeminen?
Alle olen kerännyt muutaman yleisimmän hahmo-ominaisuuden, joita välttämällä, tai ainakin selittämällä huolellisesti miksi hahmosi on tällainen, vältät tekemästä Mary Sue -hahmoa, eli hahmoa, joka on kaikin puolin kaunis, täydellinen ja virheetön sekä erikoinen, mystinen ja ’cool’. Kokemuksesta voin sanoa, että Mary Sue -hahmo ei ole huono itsessään (pelaan itsekin yhdellä!), olen vain huomannut, että sellaisella ei yleensä jaksata pelata kovinkaan kauaa. Liian täydelliseen hahmoon kyllästyy paljon nopeammin kuin hahmoon, jolla on heikkouksia ja jonka elämässä on paljon ongelmia ja epäkohtia, joita hän yrittää epätoivoisesti ratkoa. Näitäkään piirteitä ei tarvitse toki pelätä, vaan jos olet aloitteleva kirjoittaja, olet silti tervetullut mukaan pelaamaan AyselChimassa! Ylläpito kyllä antaa parannusehdotuksia ja ideoita hahmostasi ja auttaa sinua luomana hahmoja, joita rakastat vielä kymmenenkin vuoden päästä! 🙂
- Hahmo on orpo – Kaduilla kasvavista lapsista ei yleensä tule hyväsydämisiä aikuisia.
- Hahmo lähtee kotoa nuorena – Miksi hahmosi jättää äidin lämpimät lihapadat ilman syytä?
- Joku opettaa hänelle taistelua vaikka hän on tyttö, ilman hyvää syytä – Keskiaikaisessa maailmassa naisten paikka ei ole toimia sotilaana.
- Hahmo on salamurhaaja, lohikäärmeratsastaja, demoninmetsästäjä, hyvä maagi tms. – Nämä ammatit ja asemat vaativat paljon koulutusta, eikä teini-ikäinen tai nuori aikuinen ole vielä tarpeeksi kokenut toimiakseen vaativassa ammatissa itsenäisesti.
- Hahmolla on traaginen menneisyys – Huono lapsuus jättää ylenensä pahat henkiset traumat.
- SusiPrinsessaLohikäärmeratsastajaSotamaagiSalamurhaajaMerirosvo – Eli aivan liikaa asiaa yhdessä hahmossa. Kaikkea ei kannata tunkea samaan hahmoon, tee sen sijaan vaikka monta hahmoa.
- Hahmolla ei ole ammattia – Jokaisen on syötävä, joten jos hahmo ei asu vanhempiensa luona, hän tarvitsee ammatin, joka tuo leivän pöytään.
- Hahmo on iloinen mutta vakava, hän on hullunrohkea, mutta tietää koska kannataa pitää päänsä kylmänä – Hahmon luonteenpiirteet on siloteltu, jotta hahmolla ei olisi yhtään heikkouksia. Tuloksena on täydellinen ja persoonaton hahmo.
- Täydellinen ulkonäkö – Auringonlaskun kultaiset hiukset, smaragdinväriset silmät ja pieni huomaamaton arpi tekemässä hahmosta persoonallisemman. Arven saantitapa on yleensä jokin hyvin triviaali, koska se on hahmolla vain anatamassa tälle särmää. Yleensä nimenomaan hiukset ja silmät ovat erikoiset tai erikoisen väriset.
- Välttämällä näitä, vältät suurimmat hahmonluonnin sudenkuopat ja kliseet.
Hahmokuvauksen pakolliset tiedot:
Nimi
- Ihmisillä, haltioilla, kentaureilla yms. ihmissukuisilla olennoilla etu- ja sukunimi. Demoneille riittää jonkinlainen kutsumanimi.
- Suvun nimen lisäksi hahmon toinen nimi voi olla esim. ammatinnimi, lisänimi, kotipaikan nimi, tai esim. isän- tai äidinnimi (esim. sen-ja-sen poika/tytär).
- Parhaimpia ja suositelluimpia nimiä ovat fantasianimet sekä suomenkieliset luontonimet. Minkään kieliset nimet eivät siis käy, tämä koskee myös englannin- ja japaninkielisiä nimiä. Aysiassa ei puhuta tämän maailman kieliä, joten muunkieliset nimet eivät ole millään tavalla perusteltuja. Fireheartin voi aivan hyvin suomentaa Tulisydämeksi.
- Tarkistathan että haluamasi nimi ei ole jo varattu foorumilla. Koska maailmassa on loputon määrä nimiä, jätetään kaimat tästä pelistä pois sekaantumisten välttämiseksi.
Ikä/syntymäpäivä
- Tarkista lajikuvauksista kunkin lajin keskimääräinen ikäodote.
- Tällä hetkellä eletään vuotta 675
Laji
- Ihminen, haltia, kentauri, demoni, merihaltia, kääpiö, lohikäärme tai hukka.
Sukupuoli
- Mies/uros tai nainen/naaras
Kielitaito
- Hahmosi kielitaito ja äidinkieli.
Ammatti/nykyisyys
- Mitä se hahmo tällä hetkellä puuhaileekaan.
Ulkonäkö
- Tarkka ulkonäkökuvaus. Voi kertoa mm. pituuden ja painon, hiusten- ja silmienvärin, kasvojen muodon, ruumiinrakenteen (laiha vai tukeva), minkälaisia vaatteita ja koruja yleensä pitää yms. Tämä kuvaus on kaikki, mitä vastapelaaja saa tietää hahmosi ulkonäöstä, eli laadi se huolella. Kuva hahmosta on mukava lisä.
Luonne
- Tästä kohdasta kannattaa tehdä suhteellisen pitkä ja selvittää itselleen perusteellisesti minkälainen hahmo oikeastaan onkaan.
- Voit kertoa miten hahmo käyttäytyy tutustuessaan uusiin ihmisiin, mistä pitää, mitä vihaa, miten suhtautuu toisiin lajeihin, missä on hyvä/huono yms.
- Hahmosi uskonnollinen vakaumus (mikä/mitkä jumalat ovat hänelle tärkeimpiä; onko hahmosi aytolainen vai palvooko muita jumalia) ja suhtautuminen demoneihin ja puoliverisiin; pelkääkö tämä heitä vai pitääkö koko asiaa yhdentekevänä.
- Keksi hahmollesi myös muutama heikkous, jotta hänestä ei tule liian täydellistä!
Menneisyys
- Millaisissa olosuhteissa hahmosi eli, millainen lapsuus hänellä oli, miksi hänestä tuli sellainen kun hän on, mitkä asiat motivoivat häntä, mitkä ovat hänen elämäntavoitteensa?
- ”Hahmo ei muista menneisyyttään” on huono selitys. Vaikka hahmo ei tiedä, sinä tiedät. Ja jos kerran hahmosi on menettänyt muistinsa, miksi näin on käynyt?
Magiataidot (ei pakollinen)
- Hahmosi magiaelementti ja hänen osaamiaan loitsuja (esim. esineidenkutsumisloitsu, sateenluomisloitsu jne.)
- Haluan erityisesti korostaa, että magia vaatii todella paljon opettelua. Alle 20-vuotias ei millään voi osata enempää kuin pari loitsua, ja nekin hän hallitsee huonosti. Usein aikuisetkaan alan ammattilaiset eivät hallitse kuin 3-5 loitsua, eli pidä hahmosi magiataidot realistissa mitoissa.
Yllämainittujen lisäksi voit kertoa muitakin asioita esim. perheen, lempinimen, lemmikit, ystävät, saavutukset, lempiruoan, aseet ja muut tavarat yms.
Sitten vain hahmokuvausta väsäämään! Jos sinulla on kysymyksiä, voit esittää ne vieraskirjassa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen ayselchima@gmail.com
Esimerkkiammatteja
Alla on kuvailtu joitakin Aysian ammatteja, joita pelaajat voivat valita hahmolleen. Myös kaikki muut ammatit, jota tässä ei ole mainittu käyvät! Ammattikuvaukset on tehty ensisijaisesti AyselChiman pöytäroolipeliversiota varten, mutta ne ovat luettavissa myös täällä hahmonluonnin tueksi.
Soturipappi
Soturipapit ovat Ayselin luostareissa koulutettuja hänen luvattuja sotilaitaan. He ovat vahvoja niin magian kuin aseidenkin käytössä ja he astuvat sotatantereelle päällään niin ylipapittaren kuin itse Ayselinkin siunaus. He ovat oikeudenmukaisia heikomman puolustajia, eivätkä peränny niin pitkään, kun heissä henki pihisee.
Soturipappien koulutus alkaa jo lapsena. Orvot tai vanhempiensa luostarille lahjoittamat lapset ryhtyvät opiskelemaan Ayselin viisautta, filosofiaa, historiaa, matematiikka ja parantamista ja heidän edistymistään tarkkaillaan. Jumaltuntemuksessa, magiassa ja demonituntemuksessa vahvimmat valitaan neljätoistavuotiaana aloittamaan itse soturikoulutus. Mielen lujuus ja puhtaus on koulutuksen tärkein kantavin teema, ja ne, jotka poikkeavat Ayselin polulta hylätään heti.
Päivärytmi soturikokelailla on tiukan kurinalainen: he heräävät ennen auringonnousua tekemään aamuharjoitukset, jonka jälkeinen päiväaikataulu sisältää opiskelua, työntekoa ja lisää harjoituksia. Ainoat päivää tauottavat hetket ovat luostarin pääalttarilla pidettävät yhteiset rukoushetket.
Pappien tarkoitus on kehittää itseään, mutta ennen kaikkea auttaa muita ja tehdä maailmasta parempi paikka elää. Soturipapit opiskelevat ja kouluttautuvat jotta he olisivat valmiita suorittamaan Ayselin tehtäviä ja auttamaan muita myös luostarin ulkopuolella.
Soturipapit taistelevat oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden puolesta. Jos ylemmät papit huomaavat, että joku ei ole sydämeltään puhdas, hänen ei anneta valmistua soturipapiksi. Luostarille on ensiarvoisen tärkeää että soturipapin tunnusta kantavaan soturiin voi luottaa.
Osa niistä, jota ei hyväksytä soturipapiksi jatkavat tavallisina pappeina ja osa jättää luostarin kokonaan. Osa jää myös luostariin suorittamaan muita, esimerkiksi demoninmetsästäjän tehtäviä.
Soturipapit ovat useimmiten miehiä, mutta myös halukkaat naiset otetaan mukaan koulutukseen. Laji ei estä koulutukseen pääsemistä, mutta haltiasoturipappeja ei tavata, sillä he eivät kuulu Barcelin Ayselia palvovan luostarilaitoksen piiriin vaan palvovat muita jumalia.
Soturipapit ovat usein lähitaistelijoita, jotka käyttävät siunattuja aseita ja magiaa demonien ja muiden vihollistensa murskaamiseen. Heillä on usein mukanaan myös suojelevia amuletteja. Soturipappeja lähetetään tuhoamaan demoneja, auttamaan kylissä ja selvittämään poliittisia sotkuja. Barcelin kuningaskin luottaa Ayselin luostareiden sanaan ja ongeelmanratkaisutaitoon, joten kuningashuonekin pyytää soturipappien apua kiperässä tilanteessa.
Sotilas
Joko armeijan riveissä palvelleet sotilaat tai rahan perässä työtä tekevät palkkasotilaat ovat nähneet taistelun kauhut ja karaistuneet taitaviksi taistelukoneiksi. Läheltä nähty sodan julmuus on kivettänyt heidän luonteensa eikä sotilaan sanalle tee mieli sanoa vastaan.
Barcelissa sotilaita kerätään vapaaehtoisten lisäksi yksinkertaisesti värväämällä. Tavallisen sotilaan koulutus kestää vuoden ja jos kokelas ei osoita mitään suurempia ylenemiseen vaadittavia ominaisuuksia, hän jää tavalliseksi keihänmieheksi eturintamaan. Sotakokemus, kiinnostus ja taito nostavat sotilaan arvoa ja keihänmiehestä on helppo yletä tavalliseksi miekkamieheksi. Barcelin sotajoukoissa on monia erilaisista sotilaista koostuvia rykmenettejä, ja rikkailla ratsumiehillä, kentaureilla ja hukilla on omat nopeisiin hyökkäyksiin ja tiedusteluun erikoistuneet joukkonsa.
Isirionissa haltiat painottavat luonteestaan johtuen enemmän sotajoukkojen laatuun kuin määrään. Hyvin harva sotapäällikkö vetää kokeilta kylistä mukaansa väkipakolla, joten joukot perustuvat enimmäkseen vapaaehotisuuteen ja jokaiselle kylälle asetettuihin sotilaidenluovutuskiintiöihin.
Isirionin sotajoukkojen perustan muodostavat raskaammat keihäsmiehet ja kahden miekan tai miekan ja kilven kanssa nopeasti liikkuvat jalkamiesjoukot. Myös hevosia ja aarnikotkien vetämiä vaunoja käytetään jonkin verran.
Sotilaiden elämä on kurinalaista ja perustuu jatkuvalle oman kunnon ja taitojen kehittämiselle. Myös perusjoukkojen koulutukseen kuuluu perustietoa strategiasta, maastosta ja sotataidosta, mutta mitä ylemmäksi sotilaan arvo nousee, sitä enemmän hän käyttää aikaansa johtamistaitojen ja tekniikkojen parissa. Tärkein sotilaan taito on kuitenkin oman aseen erinomainen hallinta, ja jatkuvasti liikkuvilla leireillä mukanan kulkevat asemestarit pitävät kyllä huolen, että joukoissa ei ole mukana heikkoja lenkkejä. Jos joku ei läpäise aseenkäytön taitotestejä, hän ei poistu harjoitteiden ääreltä ennenkuin testi on suoritettu.
Kova ja julma elämä ei tietenkään sovi kaikille, ja jonkinverran sotilaita joudutaan passittamaan takaisin kotiin, sillä heidän öisten painajaistensa aiheuttamat huudot eivät anna toisten nukkua. Ne jotka kestävät sodan kauhut kovettuvat Aysian pelätyimmiksi sotilaiksi, jotka kohtaavat vihollisen silmästä silmään näyttämättä pisaraakaan pelkoa.
Yksi mahdollisuus entisille sotilaille ja itseoppineille sotamestareille on ryhtyä palkkasotureiksi jotka metsästävät rikollisista luvattuja palkkioita, lahtaavat demoneita ja puolustavat ylimyksiä ja kauppiaiata – kaikki tietenkin lihavaa palkkiota vastaan. Palkkasotilaat ovat hyvin selakaista sakkia eikä heillä ole muuta yhteistä kuin oma ammattikiltansa, johon he kuuluvat. Osa palkkasotilaista on kunniallisia ylpeitä sotilaita ja osa vain rahan takia töitä tekeviä niljakkeita.
Demoninmetsästäjä
Kuolevaisten pahin vitsaus on aina ollut Chiman demonit, jotka pykivät tuhoamaan kaiken tieltään, jos kukaan ei pysäytä niitä. Vahvimmat demonit voisivat aivan hyvin syödä sisäänsä kokonaisia kyliä, jos demoninmetsästäjät eivät pitäisi niitä kurissa. Demoninmetsästäjät ovat hyvin sekalaista sakkia ja toimivat kukin omien tarkoitusperiensä vuoksi: toiset ovat palkkion perässä, toiset luostarin hommissa ja osa jahtaa demoneita hyvää hyvyyttään.
Jotkut soturipappikokelaat, jotka on hylätty kesken koulutuksensa tai jotka eivät olekaan valmiita soturipapin ammattiin, ryhtyvät luostarin demonimetsästäjiksi. Suurin osa toimeksiannoista on yksittäisen kiusademonin häätämistä terrorisoimasta jonkun kylän rauhaa, mutta myös suuria, kokonaisia kyliä hetkessä nielaisevia demoneita joudutaan satunnaisesti tuhoamaan.
Demoninmetsästjille maksetaan usein palkkasotilaitakin paremmin, mutta ammatissa on hurjat riskit. Aivan kuka tahansa ei voi metsästäjäksi ryhtyä, sillä kyky aistia demmoneita on pitkälti myötäsyntyinen, eikä sitä ole helppo opetella. Demonituntija ei pääse demonien auroista milloinkaan eroon ja osa ajautuu hulluksi joutuessaan vuosikymmeniä kuuntelemaan spektaaridemonien juonittelevaa surinaa korvissaan.
Monia vuosia toiminut ja mahtavia demoneja lahdanneen metsästäjän ura kaatuu hänen itse luomansa suuren demonin käsiin. Joka kerta kun demoni tapetaan, yhtä lailla sen tuskasta ja kuolinkorinoista syntyy demoni ja metsästäjän tappaessa yhtä enemmän ja enemmän demoneita, niiden jäänteistä syntyvä demoni kasvaa kasvamistaan. Demoninmetstäjän on pidettävä negatiiviset tunteensa kurissa, sillä tämä hänen vastademoninsa on aina läsnä ja valmiina tarttumaan mihin tahansa, jonka avulla se saisi metsästäjän voimakkaan ruumiin vallattua itselleen. Lopulta tämä vastademoni kasvaa tarpeeksi suureksi ja hyökkää metsästäjän kimppuun voittaen tämän. Demoni valtaa metsästäjän ruumiin ja ottaa tämän voimat itselleen, ellei metsästäjä ole tarpeeksi taitava ja keskitä kaikkea viimeistä magiaansa kadottaakseen demonin itsensä mukana pois tästä maailmasta. Jokaisen suuren demoninmetstäjän taru loppuu samalla tavalla ja historia tuntee vain yhden sankarin, joka on pystynyt kukistamaan oman vastademoninsa ja jatkamaan tarinaansa.
Barcelissa on joitakin demoninmetsätäjäsukuja, jotka ovat täysin omistaneet elämänsä näiden olentojen tuhoamiseen. Haltioiden yleinen suhtautuminen demoneihin on säälivä ja he ajattelevat niiden olevan käännytettävissä hyväksi.
Sotilasmaagi
Armeijan riveihin palkataan sotilasmaageja tavallisten rivisotilaiden tapaan suorittamaan erilaisia tehtäviä. Sotilasmaagit taistelevat toisten maagien kanssa, mutta myös huolehtivat esimerkiksi armeijan huollosta ja merkinannosta.
Sotilasmaageja koulutetaan magiakouluissa. Monet magiassa lahjakkaat lapset hakutuvat magiakouluun, jossa heille opetetaan oman elementtinsä hallintaa, sotataitoa ja yleistä kirjaviisautta. Valmis maagi tietää tarkkaan mistä magia on lähtöisin ja miten sitä käytetään erilaisiin loitsuihin aina taistelemisesta arkielemän helpotuksiin ja suojausten tekemiseen.
Taistelukentällä sorilasmaagit ovat arvoasteikossa tavallisia rivisotilaita ylempänä. He toimivat joukkojen tukijoina ja pitävät huolen siitä, että vihollismaagit eivät pääse häiritsemään joukkojen etenemistä. Monen maagin unelma on hankkia mainetta ja kunniaa taistelukentillä ja kohota mahtavaksi loitsijaksi parempiin tehtäviin, jopa arkkimaagiksi asti.
Palkkionmetsästäjä
Palkkionmetsästäjät eroavat palkkasotilaista vielä brutaalimmalla ulkomuodollaan ja asenteellaan. He eivät välitä mistään muusta kuin rahasta, ja tekevät mitä vain päämäärän saavuttaminen vaatii. He eivät ota neuvoja vastana keneltäkään, eivät kuulu ammattikiltaan eivätkä epäröi tappaa vaikka itse työnantanaansa, jos annettu palkkio ei miellytä.
Palkkionmetsästäjien yleisimpiä kohteita ovat demonit ja vaaralliset rikolliset. Lainsuojattomien päistä luvataan säännöllisesti palkkioita, joita säälimättömät palkkionmetsästäjät odottavat. He eivät epäröi raivata edes ammattitovereitaan tieltään, eikä heidän läsnäoloaan katsota hyvällä missään.
Varas
Varkaat ovat katujen kasvatteja, jotka ovat tottuneet keräämään elantonsa epärehellisin keinoin. He tuntevat katuelämän ja pääsevät hyvien puhelahjojensa tai vikkelien jalkojensa avulla pakoon kiperistä tilanteista. Kaikki varkaat eivät kuitenkaan harjoita ammattiaan vapaaehtoisesti vaan tekisivät mitä vain päästäkseen käsiksi parempaan elämään.
Varkaiden elämää varjostaa ainainen virkavallan pelko, vaikka useimmissa isoissa kaupungeissa toimiikin salassa pysyvä varkaiden ja salakuljettajien kilta, joka pitää jäsentensä puolia ja hankkii tarvittavan puolustuksen oikeudenkäynteihin. Varkaiden kilta on rikasta aatelia vastaan ja kannustaa jäseniään heidän valtansa ja omaisuutensa riistämiseen. Varkaiden kilta ei suoraan auta katujen köyhimpiä, mutta kadulla eläjät ovat rikkaan aatelin vastakohta, joten he ovat näinollen varkaiden killan suojeluksessa. Jäsenillä on myös tiukkoja sääntöjä siitä, kuinka toisen apajaan ei saa koskea tai toisten työtä häiritä.
Virkavallan napatessa epäonnekas pitkäkyntinen, saa tämä päälleen vaatimuksen maksaa kaikki varastamansa moninkertaisesti takaisin. Pikkunäpistyksen rangaistus on roimat sakot, mutta isomman rötöstelijän jäädessä kiinni, hän voi olla varma, että tulee viettämään loppuelämänsä vankilassa tai pakkotyössä maksamassa viemiään summia takaisin.
Salakuljettaja
Salakuljettavat inhoavat kuninkaan valtaa ja kaupunkien porteilla kerättäviä korkeita veroja, joten he ovat löytäneet omat keinonsa näiden kiertämiseen. Sota-aikana salakuljettajat tienaavat sievoisia summia kuljettamalla tarvikkeita armeijoille ja aseita omia yksityisiä sotajoukkojaan rakentaville ylimyksille. Ylellisyystuotteet kuten jalokivet ja tupakka ovat raskaasti verotettuja, joten niiden livauttaminen kaupunkiin tullimiesten ohi on kannattavaa liiketoimintaa.
Monet huumeet, myrkyt ja vahvat riimut ovat isoissa kaupungeissa kuten Ajimeassa täysin kiellettyjä, mutta koska kysyntää silti on, kaupataan näitä tuotteita pimeillä markkinoilla riskistä huolimatta. Monet pitävätkin salakuljettajia sotaa ja kurjuutta lietsovina paholaisina, jotka eivät välitä muusta kuin rahasta.
Tavaran saapuessa satamaan tai kaupungin porteista sisään, se tullataan ja merkitään kaupungin sinetein. Tärkeä osa salakuljettajien työstä onkin erilaisten virallisten paperien väärentäminen ja virkamiesten lahjonta. Hyvällä salakuljettajalla on paljon ystäviä oikeissa paikoissa ja hän hallitsee puhumisen lisäksi oikeiden katujen valitsemisen ja veneen vetämisen hiljaa satamaan.
Salakuljettajien ammattikuntaa pitää yllä varkaiden ja salakuljettajien kilta, joka on hyvin tiukasti salassa pidetty järjestö, jonka tuhoamisesta Barcelin kuningas olisi valmis maksamaan maltaita.
Salamurhaaja
Varjoissa työtään tekevät tai avoimella rynnäköllä uhrinsa kimppuun hyökkäävät salamurhaajat ovat Aysian vastenmielisintä porukkaa. Salamurhaajien tavoitteet ja työnantajat voivat olla hyvin erilaisia, mutta yhteistä heillä on se, että he tuhoavat kohteensa keinoja kaihtamatta. Osa salamurhaajista toimii yön pimeydessä tikarein ja myrkyin ja osa ryntää kohteena olevan sotapäällikön kimppuun taistelukentän reunassa, kun kukaan ei osaa sitä odottaa.
Poliittinen juonittelu on sekä Barcelin että Isirionin puolella kovaa, joten häikäilemättömimmät juonittelijat palkkaavat murhajia hankkutumaan eroon vihollisistaan. Mustahaltioiden joukossa on yhä elossa ikivanha pimeyden jumalan kultti ja salaseura, joka pitää yllä vanhoja taitoja ajalta, jolloin mustahaltiat pyrkivät saatamaan oman rotunsa valtaan. Vaikka mustahaltioiden tarkoitusperät ovatkin muuttuneet ja nykyään he haluavat vain suojella itseään muiden lajien vihalta, löytyvät Aysian pelätyimmät salamurhaajamestarit yhä heidän joukostaan. Se, joka uskaltaa lähestyä tällaista mestaria vaatimuksen kanssa, saa olla varma, että työ tulee hoidetuksi loppuun.
Kuten kaikkien murhaajien, myös salamurhaajien kohtalo on kiinnijäätyään päätyä hirsipuun jatkeeksi. Komeita hirttäjäisiä tärkeämpää on kuitenkin selvittää työnantaja ja organisaatio murhaajan takana, joten hätiköityjä tuomiota ei tehdä. Pahinkaan niljake ei karkaa pääkaupunkien alle rakennetuista sokkeloisista tyrmistä.
Jokaisessa johtotehtävässä ja jokaisella sotatantereella on aina paikalleen sopimattomia henkilöitä, joista halutaan päästä eroon keinolla millä hyvänsä. Salamurhaajan ammatin kauheudesta huolimatta joku on aina valmis tarttumaan ikäväänkin hommaan, kunhan palkkio on vain tarpeeksi suuri.
Bardi
Kadunreunojen, kapakoiden ja juhlien viihdyttäjiä ovat bardit, taitavat laulu- ja soittoniekat, jotka saavat elantonsa esiintymällä. Toiset bardit tunnetaan riipaisevista rakkausballadeista ja osa taas kutsutaan paikalle sillä kaikki rakastavat heidän taitoaan saada yleisönsä nauramaan. Yksi asia heitä kuiten yhdistää: bardit tuntevat kaikki paikkakunnan juorut ja tapahtumat ja levittelevät runoillaan ja lauluillaan niitäkin salaisuuksia, jotka tapahtumien henkilöt haluaisivat pysyvän salassa. Bardien koulukuntaan kuuluvat myös erilaiset jonglöörit, tanssijat ja muut viihdetaiteilijat.
Bardien toimeentulo on useimmiten hyvin epävakaata ja he viettävät kiertävää elämää. Vain harvat ja onnekkaat saavat vakituisen työpaikan kuninkaiden tai ylimysten hoveista. Huono bardi ei pysy alalla pitkään, mutta mainetta ja nimeä kerännyt lurittelija voi laulaa jopa itse kuningasta vastaan, sillä kansan suosion saavutettuaan heidän ei tarvitse pelätä kenenkään yrittävän hiljentää häntä – ei niin että kovin moni bardien lauluja uskoisikaan, sillä on yleinen tieto, että he värittävät tarinoitaan minkä ehtivät. Lukutaidottomalle alemmalle rahvaalle bardien laulut ovat tärkeä tietokanava ja he pysyvät perillä valtakunnan tilasta runoja kuuntelemalla.
Kauppias
Kiertelevät tai kivijalkaliikkeen omistavat kauppiaat myyvät hyödykkeitä leveän elantonsa eteen. Menestyvät kauppiaat ovat kaupunkien lihavakukkaroisimpia henkilöitä ja rahamäärän kasvaessa myös heidän vaikutusvaltansa kasvaa. Vaikka kauppialla ei aatelisarvoa olekaan, rahan avulla pääsee kaikkialla kiinni vallankahvaan.
Osa kauppiaista on erikoistunut johonkin tavaraan, esimerkiksi suolan ja mausteiden myyntiin ja he tekevät pitkiä kauppamatkoja hakeakseen kauppatavaraansa. Kauppakaravaanit ovatkin maantierosvojen lempikohteita, joten kauppiaat ovat palkkasoturien suurin työllistäjä. Pelkkä teräshaarniskoidun ammattilaisen läsnäolo vankkureiden vierellä riittää usein pitämään rosvosakin loitolla.
Kaikki tavaraa kauppaavat ammattilaiset eivät kuitenkaan ole täysin rehellisiä, ja heidän likaiset temppunsa ovat pilanneet koko ammatikunnan maineen niin, että harva pitää naapurin kauppamiestä mielellään lähestyttävänä tuttavuutena. Huijaavat kauppiaat ostavat tavarat käsityöläisiltä pilkkahintaan, vaativat ostajalta ylimääräisiä maksuja ja kiertävät veroja. Kauppiaiden tuloista perillä pysyminen onkin veronkerääjien ja virkamiesten eniten inhoamaa puuhaa.
Aatelinen
Sekä Barcelissa että Isirionissa aateli pitää valtaa yhdessä kuninkaan kanssa. Monet aateliset toimivat poliitikkoina, jotka juonittelevat alati kuninkaan suosioon pääsystä omien ideoidensa esiin tuomiseksi. Myös kaupunkitasolla saatetaan käydä kilpailuja kansan suosiosta, jotta asiat saataisiin menevään juuri halutulla tavalla. Käytössä olevat äänestysjärjestelmät ovat luotettavia niin pitkään kuin kansa on äänestykseen tyytyväinen ja valitut vallanpitäjät miellyttävät kansaa ja korkea-arvoista aatelia. Yksikin virhe voi ajaa heikomman suvun jäsenen perikatoon.
Vaikka aatelisten ja poliitikkojen arki on monilta osin vaarallista, on sen loisto silti varjopuolten arvoista. Kun valtakunnassa ja kaupungissa kaukki on hyvin, voi aateli keskittyä iloiseen seurapiirielämään ja loistokkaisten juhlien pitämiseen – kaupunkilaisten verovaroilla tietenkin.
Pappi
Barcelin puolella palvotaan Ayselia ja hänen luostareissaan ja kirkoissaan työskentelevät papit ja papittaret ovat kunnioitettuja ja arvostettuja henkilöitä. Isirionissa haltioiden keskuudessa palvotaan useampaa jumalaa, yleisempänä viisi tärkeintä luonnonjumalaa ja heidän temppeleitään löytää kaupunkien läheisyydestä ja rauhaisista metsälehdoista.
Pappikokelaaksi voi hakeutua minkä ikäisenä tahansa ja muutaman ajan kokelasajan jälkeen vanoa pappisvalan, joka on elinikäinen. Kirkkojen toimintaa rahoittavat lahoitukset ja kirkkojen omistamat maat ja pappien tekemä työ. Työnteon lisäksi pappien aika kuuluu jumalanpalvelukseen, opiskeluun ja tutkimiseen sekä muiden auttamiseen.
Ayselin kirkot ja luostarit ovat turvasatamia, jonka toimintaan ja arvostelukykyyn kuningaskin luottaa. Luostareista jokainen sinne poikkeava matkamies saa katon päänsä päälle, ruokaa ja apua vaivoihinsa. Myös monet entiset katujen kasvatit ovat löytäneet luostarin avulla työpaikan ja avaimen kunnolliseen elämään. Papit ja papittaret tekevät paljon avustustyötä luostarien ja kirkkojen muurien ulkopuolella ja osa papeista kierteleekin ympäri Aysiaa pysähtyen kyliin ja asutuskieskuksiin.
Papit ovat keskittyneitä magian ja parantamisen saloihin. He haltiapapit eivät kannata väkivaltaa missään muodossa, mutta Ayselin luostareissa koulutetaan myös soturipappeja, taistelun salat omaavia pyhiä sotilaita.
Metsästäjä
Metsästäjät ovat eränkäynnin mestareita ja hankkivat elantonsa metsän suojista. Hirvet, peurat, jänikset ja riistalinnut ovat lihansa puolesta erittäin kysyttyjä ja ketunnahoista maksetaan sievoisia summia. Jousten ja ansojen käytön taitavat metsästäjät pystyvät elättämään itsensä hyvin ja monet luonnossa vietetyt vuodet koulivat heistä todellisia selviytyjiä. Vaikka monet ylimykset harrastavat metsästystä, ei heidän kevyellä urheilullaan ole mitään tekemistä aidolla eläinten liikkeet tuntevan ja metsässä elävän metsästäjän kanssa.
Metsästäjillä on usein noutajakoira mukanaan, joka auttaa kohteiden paikantamisessa, riistalintujen ajamisessa lentoon ja pudonneiden lintujen noutamisessa. Hukat ovat ruumiinrakeenteensa puolesta jo valmiiksi kuin luotuja tähän hommaan ja metsästys on heidän keskuudessaan yleinen ammatti.
Lääkäri
Lääkärit ja parantajat ovat Aysian kunnioitetuimpia henkilöitä, jotka hankkivat kokemuksensa usein sotakentiltä. Lääkärit voivat parantaa magian tai yrttien avulla ja he voivat olla Ayselin pappeja, sotilaslääkäreitä tai kyläparantajia. He hankkivat kokemuksensa usein mestari-oppipoika -suhteella, mutta myös sotilaslääkäreitä kouluttavia kouluja on isommissa kaupungeissa. Lääkärit tienaavat usein todella hyvin ja köyhemmät joutuvatkin turvautumaan kyläparantajien apuun. Varsinaisia sairaaloita ei löydy kuin muutamia ja nekin ovat ylimyksille tarkoitettuja, joten lääkärit harjoittavat ammatiaan yksityisesti omassa puodissaan tai liikkuvat sotilaiden mukana etsien tyydytystä lakkaamattomaan tiedonjanoonsa.
Ilotyttö
Ilotyttöjä löytyy jokaisesta kaupungista ja kylästä ja he tarjoavat palveluksiaan joko yksityishenkilöinä tai osana ilotaloa. Ilotyttö on oma ammattikiltansa, joka pitää omiensa puolta ja kontrolloi hintoja ja alan sääntöjä.
Ilotyttöjen palveluja käyttävät kaikkien varallisuusryhmien edustajat. Jollain ylimyksillä on on omia henkilökohtaisia ilotyttöjään mutta useimmiten ilotyttöjä käytetään yleisesti seuralaisina ja seksikumppaneina. He tuntevat kaupungit ja niiden asukkaat hyvin ja pääsevät ilman epäilyksiä helposti kenen tahansa lähipiiriin.
Tavernatyöntekijä
Baareissa, tavernoissa ja majataloissa työsnekentelevät henkilöt ovat asiakaspalvelijoita, jotka kohtavaat suuren määrä erilaisia persoonia päivittäin. Kapakat ovat niin rikkaan kuin köyhänkin kansan lempivapaa-ajanviettopaikkoja ja ne työllistävät joka ilta monenlaisia osaajia: baarimikkoja, kokkeja, tarjoilijoita, portsareita, bardeja, tanssijoita, temppuilijoita, yms.
Käsityöläinen
Itsenäiset ammatinharjoittajat eli käsityöläiset kuuluvat arvostettuun kastiin. Sepillä, vaattureilla, teurastajilla ja puusepillä on kaikilla omat ammattikiltansa, jotka säätelevät kunkin alan sääntöjä. Käsityöläisten tulot ovat hyvin vakaat, sillä kaupungit tarvitsevat jatkuvasti hyödykkeitä.